Salattu metsä

~9~ Lähellä

"Okei mä kerron, mä tykkään... Craigista", Gina paljasti. "Älä vaan sano, et se Archerin kaveri", sanoin. Gina nyökkäsi. "Ginaaa?! Sulla on ihastus!", Evelyn huusi. "Shhh rauhotu Evelyn", Gina yritti. "Tätä pitää niin juhlia", sanoin tyytyväisenä. "Todellakin. Nyt ylös siitä, mennään pizzalle", Evelyn oli ihan innoissaan. Nousimme ja Evelyn johdatti meidät pizzeriaan.

En ollut syönyt ainakaan vuoteen pizzeriassa ja ihmettelin sitä käynnin jälkeen. "Sehä oli ihan hyvää", totesin. "Tottakai se oli hyvää", Evelyn sanoi.

"Nyt mennää ettii se sun kultsi", Evelyn sanoi innoissaan. "Ei sitä näy melkee ikinä keskustassa", Gina sanoi. "Kauan sä oot tykänny siitä?", kysyin. "No jostai ysiluokkalaisesta oon katellu sitä, mut en oo vaa viittiny kertoo teille", Gina kertoi.

"Gina ootsä nähny mistä suunnasta se tulee kouluun?", Evelyn uteli. "Tuolt jostai samasta suunnasta, mistä Valerie", Gina kertoi. "Valerie missä sä asut?", Evelyn kysyi. "Tuolla vaan", sanoin ja osotin kotini suunnalle. "Ja Evelyn jos sä nyt haluut sille kylään, nii ei todellakaan. Mitä jos se ei tykkääkään musta?", Gina epäili. "Tottakai se tykkää susta. Ainaki jos sä kerrot sille sun tunteista", sanoin. "Enmä viitti", Gina sanoi. "Me autetaan sua, jos sä haluut", Evelyn sanoi.

Vietimme koko päivän keskustassa. Aika kului nopeasti hyvien tyyppien kanssa. Kun ilta alkoi hämärtyä, Evelyn kysyi: "Tuuttekste meille yötä?" "Joo no miks ei", Gina sanoi. "En mä tänään", sanoin vaivaantuneena. En tykännyt kieltäytyä kavereiden pyynnöstä, mutta halusin vain kotiin. "Valerie miks ei?", Gina ihmetteli. "Ehkä joku toinen kerta. Mut pitäkää te hauskaa", sanoin. Evelyn näytti pettyneeltä. "Okei sit", hän sanoi.

"Mä meen nyt, heippa", sanoin. "Nähdään", he sanoivat. Vaikka ystäväni olivat kivoja ja tykkäsin olla heidän kanssaan, tarvitsin paljon omaa aikaa.

Kävelin kotiin. Minua väsytti erittäin paljon, mutta jostain vaistosta kävelin metsään. Tunne oli erikoinen. Yritin miettiä, mikä minua sinne vei, mutten saanut vastausta.

Kävelin hitain askelin sammalpeitteisellä maalla ja kuuntelin tarkkaan metsän ääniä. Metsä tuntui mielenkiintoiselta ja puoleensavetävältä.

Ajauduin yhä syvemmälle. Vaikka Archer oli varoittanut minua liikkumasta metsässä, en uskonut kuolevani susille. Sillä jos ne olisivat halunneet tappaa minut, se olisi jo tapahtunut tuijottaessamme toisia. Niin minä uskoin. Mutta mitä minussa sitten oli, että ne eivät käyneet päälleni?

Tässä metsässä on näkynyt yhä vähemmän muita isoa eläimiä, mutta susia on tullut jostain lisää. Mitä muutakaan sudet voisivat syödä, kuin ihmisiä, kun muut eläimet ovat vähentyneet runsaasti? Olin aika onnekas, kun olin vielä hengissä tässä vaarallisessa metsässä. Havahduin mietteistäni.

Vislaus. Taas? Mistä se tuli? Kuului juoksemista. Ne olivat varmasti susia. Sudet olivat siis kokoajan olleet jossain lähellä. Mutta ei ne juosseetkaan kauaa. Olisin kuullut pidemmälle, mutta ne pysähtyivät.

Minun on pakko saada tietää, kuka niitä kutsuu. Lähdin hiipimään varovasti ja mahdollisimman hiljaa suuntaan, missä oletin niiden olevan. Vaikka kuinka yritin nähdä heidät puiden välistä, aina joku oli tiellä. Muutenkin metsässä oli jo niin pimeää, että en ainakaan erottanut kuka vislaaja oli. Susistakin näin vain vilauksen.

Seurasin sen koko ajan niin kaukaa, että loppupäätelmiksi sain vain, että vislaaja oli ihminen. Miksi hän kutsui susia? Heidän tapaamisensa jälkeen sudet laukkasivat kovaa vauhtia takaisin syvälle metsään.

Minun olisi tehnyt mieli hiippailla hahmon luokse ja selvittää, kuka se oli, mutta en uskaltanut. En voinut tietää, kenestä Archerkaan puhui. Pitikö tuota ihmistä varoa?

Lähdin hieman pettyneenä, mutta silti tyytyväisenä pois päin. Sain tietää, että vislaus ei ollut vain mielikuvitustani, vaan totta. Vielä pitäisi selvittää, kuka se joku oli ja mitä hän teki susien kanssa varsinkin öisin metsässä.

Kotiin päästyäni makasin sängyssä enkä halunnut alkaa nukkumaan. Halusin selvittää kaiken mitä metsässä tapahtuu, kun en saisi olla näkemässä.

Sunnuntai kului kotona. Tein kouluhommia ja illalla kävin metsässä. Sinä päivänä ei tapahtunut mitään erityistä.

Maanantain aamu valkeni. Päätin jo aamulla, että puhuisin tänään Archerille. Valmistauduin ja kävelin kouluun.

"Oliko kiva yökyläily?", kysyin Ginalta ja Evelyniltä. "Oli. Meil oli tosi hauskaa", Evelyn vastasi hyvällä mielellä. "Nii oli. Olisitpa säkin ollut siellä", Gina sanoi. Hymyilin pienesti.

"Eiks meiän pidäkki esittää ens tunnilla se esitelmä?", Gina mietti. "Varmaan", vastasin. Menimme tunnille.

"Hyvää huomenta. Tänään on esitysten vuoro. Gina, Valerie ja Craig olkaa hyvät", opettaja meni suoraan asiaan.

Kävelimme eteen. En tykännyt yhtään esiintyä, minua jännitti ihan liikaa ja esitys menikin minun osaltani aika huonosti.

Lopputunnista menimme jo uuteen asiaan. En pystynyt keskittyä yhtään, koska minua jännitti ensi tunnin matikankoe ja purin levottomuuttani Ginaan. Gina kuunteli hiljaisena asioitani, muttei itse häirinnyt tuntia.

"Valerie ulos luokasta nyt heti!", opettaja oli ihan hiilenä kolmen varoituksen jälkeen. "Okei opettaja", sanoin leikkien kilttiä ja lähdin ulos luokasta. Käytävä oli onneksi tyhjä.

Istuin penkille ja jäin odottamaan tunnin loppua. "Aha, no ei sitte!", kuulin viereisestä luokasta huutoa. Ovi aukesi ja näin hänet. Sydämeni jätti lyönnin välistä. Archer.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~