Salattu metsä

~7~ Taidetta

"Herää, herää", joku ravisteli minua. "M-mitä?", ihmettelin unisena. Avasin silmät ja näin Archerin. Mitä, miksi hän oli siinä ja mitä minä tein maassa kaatosateessa?

"Mitä on t-tapahtunut?", kysyin. Sekava olo oli vallannut minut. "Katso ympärille. Etkö muista?", Archer ihmetteli. Käänsin katseeni viereen, jossa makasi tyttö. Hetkinen... kuollut tyttö. Kyyneleet alkoivat tehdä taas tuloaan. "No... muistatko", Archer kysyi. Nyökkäsin. "Kerro sitten"

"Meiän pitää soittaa apua", hätäilin. "Kelle?", Archer kysyi. "No hänelle tietenkin", sanoin ja osotin tyttöä. "Ei häntä voi enää pelastaa. Hän on kuollut", Archer kertoi totuuden.

"Kerro, mitä tapahtui", hän jatkoi. "Mä kuulin murinaa, ja sitten joku kiljui ja... tuli hiljaista. Tulin katsomaan ja näin suden. Susi seisoi ensin paikallaan ja sitten... sitten joku vislasi. Susi juoksi pois ja... mä tulin kattomaan, että mitä tapahtui ja... ja sitten huomasin tän kuolleen tytön. Aloin itkeä ja sitten varmaan pyörryin", kerroin tarinan nopeutetusti omasta näkökulmastani. Archerilla välähti silmissä, kun kerroin, että joku kutsui sutta.

"Mä soitan apua", Archer päätti ja otti kännykkänsä esille. Hän kertoi, mitä oli tapahtunut ja pian apua tuli.

Kaksi miestä juoksivat metsään luoksemme. Archer hoiti puhumiset, joten minun ei tarvinnut, kuin katsoa vierestä ja vastata joihinkin minulle kuuluneisiin kysymyksiin.

Hoidimme kuulustelun metsässä kaatosateessa, jonka jälkeen miehet kantoivat tytön pois.

"Tää metsä on vaarallinen", Archer totesi. Nyökkäsin. "Mun pitää mennä nyt", kerroin. "No nähää joskus", Archer sanoi ja lähdin.

Katsoin kelloa, joka oli jo puoli seitsemän. Olin myöhässä. Juoksin kotini ovelle, jossa minua odotti Gina ja Craig. "Missä sä oot ollu?", Gina kysyi. "Tuolla metsässä. Mennään sisään", sanoin.

Sisällä menimme huoneeseeni. En tykännyt, että minulla kävi vieraita, mutta nyt ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. "Ai sulla on tällänen huone", Gina ihmetteli. Ei hänkään ollut käynyt aiemmin talossani. "Nii", sanoin.

Saimme esitelmän valmiiksi illalla. Minusta ja Craigista se oli ihan hyvä, mutta Ginan mielesä keskeneräinen.

Gina ja Craig lähtivät kotiin ja jäin yksin talooni. Yritin alkaa nukkumaan, mutta en pystynyt siihen. Minulla pyöri päässä kysymyksiä. Miten Archer löysi minut? Kuka kutsui sutta? Miksi susi ei tappanut minua? Mitä tyttö oli tehnyt, että susi hyökkäsi hänen päälleen? Mietin kysymyksiin vastauksia pitkälle yöhön.

Aamulla heräsin väsyneenä. Eikä mikään ihme, sillä olin valvonut suurimman osan yöstä. Valmistauduin ja kävelin kouluun.

"Moi Valerie", Evelyn tervehti. "Onks kultsii näkyny?", hän kysyi. "Mul ei oo sellasta", vastasin. "No tiiät kyl ketä tarkotan" "No joskus ja jossai", annoin epäselvän vastauksen. "Älä sitte kerro", Evelyn suuttui leikkimielisesti.

Kuvista. "Tälle tunnille ei ole aihetta, mutta piirtäkää tai maalatkaa mitä haluatte", opettaja kertoi ohjeet. "Mä en jostain syystä tykkää tälläsestä vapaavalinnaisesta piirtämisestä", vieressäni oleva Gina valitti. "Sä et vaan luota sun taitoihin", kerroin.

Itse maalasin synkän metsän, jossa oli maassa jotain punaista kasvillisuutta. Maalauksen päälle kirjoitin mahdollisimman kauniilla kirjaimilla "Onnetar suosii rohkeita" "Siis toi on niin hieno. Miten sä osaat?", Gina ihasteli. "Tekemällä oppii", kerroin yksinkertaisen vastauksen. Gina itse oli hahmotellut lyijykynällä jotain koiraa.

Liikkaa. "Tänään yhdistetään tyttöjen ja poikien liikuntatunnit. Ja meillä on tänään kaupunkisuunnistusta. Olemme arponeet teille ryhmät ja voitte tulla katsomaan ne täältä", opettaja selosti.

"Mitä järkeä, että kaikki menee kattomaan? Mä ainakin jään tähän", Evelyn sanoi. "Ööm Evelyn, sä oot meiän ryhmässä", joku poika tuli pyytämään Evelyniä. Sinne meni. "Valerie. Tajusiksä? Toi oli se Evelynin ihastus", Gina kuiskasi. "Aai se", sanoin kiinnostuneena.

"Moi Valerie, sä oot meiän ryhmässä", Archer pyysi. Seurasin häntä ja ryhmässäni oli myös Serena.

Saimme lapun, missä luki kylämme paikkoja ja niistä piti ottaa kuva niin, että kaikki näkyivät.

"Valerie, mitä menoo sul oli sillo, ku et voinu olla?", Serena kysyi. Archer siirsi katseensa minuun, joka oli hyvin kiusallista. "Nooh Gina tuli meille", valehtelin. "Okei", Serena uskoi valheeni, mutta Archer tiesi totuuden.

"Archer millo sä voit olla. Et sä oo ikinä sun kavareitten kaa?", Serena kysyi. Archer ei varmastikaan jaksanut enää tuota samaa kysymystä. "On se", vastasin. Archerin kiinnostus heräsi aika äkkiä vastaukseni jälkeen. "Craig väitti, et ne viettää paljon aikaa yhdessä", tunnustin. Mielestäni Serena ansaitsi kuulla totuuden. "Mitä?!", Serena kysyi pettyneenä. "Onks toi totta?", hän jatkoi. Archer päätyi vain nyökkäämään. Kiitos Craigin, Archer jäi kiinni Serenalle.

Ruokailussa Evelyn hehkutti, kuinka ihana se poika oli. Ne olivat tutustuneet paljon sen tunnin aikana. "Miks mä oon ainoo, kellä ei voi olla jotai kiinnostavaa?", Gina valitti. "Et oo ainoo, ei mullakaa oo. Ja sulle ei vaa kelpaa kukaan", vastasin. "Sä etit sitä täydellistä", Evelyn totesi.

Koulun jälkeen kävelin kotiin. Juuri kun olin kävellyt yläkertaan ja aloittanut läksyjen lukemisen, joku koputti ulko-oveeni. Kävelin portaat alas ja ovelle. Avasin oven. Archer. "Voinks mä tulla käymään?", hän kysyi.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~