Kuunlapsi

4. Luku - Bussipysäkkipoika

Nuppu parkkeerasi suloisen vaaleanpunertavan skootterinsa pyörätelineiden viereen kaupan seinustalle, sammutti moottorin avainta kääntämällä. Kapusimme kumpainenkin alas satulasta, vedin helpottuneena kypärän pois päästäni. Vetelin sormiani tuulentakkuisten hiusteni lävitse, ennen kuin kokosin ne takaisin sotkuiselle nutturalle pääni päälle ja seurasin Nuppua S-marketin tarroilla koristelluista liukuovista sisälle kauppaan. Emme tuhlanneet kovinkaan montaa minuuttia kananmunien etsimiseen - Nuppu tunsi kaupan kuin omat taskunsa - ja selviydyimme jonottomalle kassalle ennätysvauhtia, vaikka koukkasimme jäätelöaltaiden kauttakin. Vastassamme oli arvioltani viisissäkymmenissä pyörivä nainen, jonka yliystävällinen hymy toi kalvakoiden kasvojen syvät naurunrypyt esiin. Nuppu tervehti tätä hieman väkinäisesti, ennen kuin siirtyi parinkympin setelinsä kanssa lähemmäs valmiina maksamaan ostoksemme. Nainen vastasi Nupun eleeseen ylitsepursuavan iloisesti, kunnes hän huomasi minut ystäväni selän takana, ja keskeytti kananmunien viivakoodin lukemisen kesken kaiken. Hänen haaleansinertävät silmänsä toivat etäisesti mieleeni ajan saatossa kulahtaneen farkkukankaan, kun ne liimautuivat minuun mitä ilmeisimmin kiinnostuneena.

"Oletkos uusi täälläpäin?"

Vaihdoin hieman hermostuneena painoa jalalta toiselle, ristin kädet selän taakse naisen painostavan katseen alla. Minä sitten inhosin uteliaita tätejä.

En yhtään ihmettelisi, vaikka hän kertoisi heti seuraavalle asiakkaalle koko elämäntarinani, jonka kehitteli omasta päästään.

"Öhm, joo."

Nainen mittaili minua hetken katseellaan, oli juuri avaamaisillaan suutaan luultavasti uuteen kysymystulvaan, kun Nuppu puuttui nopeasti keskuteluun: "Liina, tässä on se meidän vaihto-oppilas." Nuppu painotti viimeistä sanaa jotenkin tarpeettoman paljon, sai minut vilkaisemaan ystävääni kulmieni alta.

Liinaksi kutsuttu nainen katsoi minua uudemman kerran arvostelevasti päästä varpaisiin mutristaen rohtuneita huuliaan jotenkin tyytymättömän oloisena, ennen kuin tajusi pyyhkiä ilmeen pyöreiltä kasvoiltaan. Suuttumus läikähti rinnassani, sain vain vaivoin pidettyä sen poissa kasvoiltani.

"No, tervetuloa Vilukkovaaraan sitten!" Liina huudahti jälleen ylitsepursuavan iloisesti, piipautti kananmunat sekä jäätelöt kassan lävitse ja otti Nupun ojentamat rahat vastaan. Nuppu hymyili naiselle vielä etäisen ystävällisesti, kun lähdimme kaupasta piirakkamunat kainalossamme, jäätelöpaperit kourassa rapisten. Itse pidin kasvoni peruslukemilla, enkä voinut estää inhon väreitä juoksemasta selkääni pitkin tuntiessani naisen pistävän katseen takaraivossani. Ensivaikutelma Liinasta oli ollut epämiellyttävä, eikä se luultavasti tulisi muuttumaan lähiaikoina.

"Liina on vähän omanlaisensa", Nuppu avasi suunsa kuin lukien ajatukseni - tai nähden ne kasvoiltani -, kävi nojaamaan vasten skootteriaan. Hän repi Classicin kermatoffeen paperit pois paljastaen herkulliselta tuoksuvan jäätelön sen sisuksista, nakkasi roskat viereiseen roskikseen. Seurasin esimerkkiä nostaen toista kulmaani ärsyyntyneenä.

"Hän vaikutti juuri sellaiselta stalkkeritädiltä, joka vahtaa naapureitaan ja juoruaa kaikesta eteenpäin vain juoruamisen ilosta", tuhahdin suklaatuuttiini, annoin kylmän vanilijajäätelön lievittää suuttumustani. Nuppu hymähti välillemme laskeutuneeseen hiljaisuuteen.

"Et osunu ees kauheen kauas totuudesta."

Nyt hymy hiipi minunkin kasvoilleni, virnuilimme toisillemme typerästi ja unohdin suuttumukseni. Jäätelöt katosivat käsistämme nopeasti, jonka jälkeen tungimme munat skootterin satulan alle ja lähdimme kohti kotia.

-

Puut vilisivät silmissäni, tuijottelin niiden latvoja ajatuksiini uponneena. Tuuli humisi ympärillämme, tunkeutui sisään takkini helmasta. Aurinko oli kadonnut taivaalta jo jokin aika sitten, illan sinertävä hämärä oli hiipinyt taivaalta silittelemään nurmen vihreää nukkaa, sai minut uniseksi. Minulla oli hyvä olla. En olisi voinut toivoa parempaa isäntäperhettä, eikä huomenna alkava koulukaan jaksanut jännittää - ei juuri nyt.