Kuunlapsi

13. Luku - Samu

A/N:

Tässäpä olisi pieni kurkistus Samun pään sisään! Toivottavasti pidätte hieman erilaisesta näkökulmasta, vaikka se lyhyt onkin (ja kertokaa ihmeessä, jos on joku hahmo, kenen näkökulmasta lyhyttä pätkää haluaisitte!) Mutta pitemmittä puheitta, olkaa hyvä.

– Varpunen

***

Haroin turhautuneena punertavaa hiuspehkoani ja kylpyhuoneen peilistä takaisin tuijottavan pojan ruskeissa silmissä kipinöi. Se ei tuntunut asettuvan sitten minkäänlaiseen kuosiin, sojotti vain itsepintaisesti joka ikiseen ilmansuuntaan. Vilkaisin geelipurkkia vaivihkaisesti, mutten kuitenkaan päättänyt tarttua siihen; todennäköisesti vain pahentaisin tilannetta, ja sitten joutuisin vain uudestaan käymään suihkussa. Eikä minulla ollut aikaa siihen. Täytyi lähteä viiden minuutin sisään, muuten myöhästyisin.

Hän oli sanonut kyllä.

Loin vielä viimeisen epätoivoisen katseen peiliin, päätin, että tämä saisi nyt kelvata. Kiiruhdin alakertaan hyppien kolme porrasta kerralla, olin kaataa pyjama-asuisen siskoni ja tämän mitä monimutkaisimmin haudutetun vihreän teen – en ymmärrä, miten hän aina jaksoi hifistellä moisista litkuista, teetä se vain oli – siinä eteistä kohti raivopäissäni rymistellessä.

"Hei! Etkö sä idari ikinä opi, et mulla menee puoli tuntia valmistaa tää? ETTÄ SÄ ET VOI KAATAA SITÄ JOKA KERTA?" Suvi kiljui painottaen aikaa turhankin mahtipontisesti. Vilkaisin tytön melodramaattista olemusta; pään päälle koottuja, omieni kanssa erehdyttävän saman sävyisiä hiuksia, älyttömän suloista Nallepuh-t-paitaa (jonka painettu kuvio oli halkeillut jo useammastakin kohtaa) siihen sointuvia pitkiä housuja ja ärtymyksestä punoittavia poskia. Suvin mutruun vääntyneet huulet vain huvittivat minua. Hän näytti kieltämättä aivan samalta, kuin viisivuotiaana.

"Oliko Puhin hunajat kaatua?"

Ilmeisesti virnistelyni oli silmiinpistävän leveää, sillä tytön ilme muuttui epäileväiseksi, kun tämä ohitti piikkini sulavasti. "Mikä sulla on? Sä oot viimeksi ollu lauantaiaamuna yhdeltätoista ylhäällä ja menossa noin innokkaasti pihalle, kun Topi ja Ilari oli luvannu lähtee sun kaa skoottaamaan. Sä et oo skootannu kuuteen vuoteen, oot yrittäny laittaa sun tukkaa paremmin", Suvi lateli, asteli lähemmäs pitäen mukia käsissään ja veti ilmaa sieraimiinsa, haisteli ilmaa syvään, "ja laittanu partavettä. Kuka se on? Mitkä treffit sulla on?" Tyttö alkoi hiillostaa, minä etsin nopeasti pakoreittiä.

Sujautin toisenkin vanssin nopeasti jalkaani, heitin takin niskaani ja pipon päähäni samalla, kun Suvi jatkoi uteluaan seuraten rasittavasti kannoillani. "Äh, ei mitään", mutisin, yritin parhaani mukaan hätistellä uteliasta pikkusiskoani loitommalle. Hän kärtti ja kärtti ja kärtti, ja kun en vastannut, palasimme aikakoneella ainakin kymmenen vuotta taaksepäin:

"ÄITI SAMULLA ON TREFFIT JONKUN TYTÖN KANSSA!!"

Loin katseeni kattoon käsi oven rivalla ja huokaisin syvään. Vilkaisin voitonriemuisena virnuilevaa tyttöä mahdollisimman myrkyllisesti. Katseeni puhui puolestaan. Ootko ihan tosissasi?

"Mitä? Kuka?" Äidin ääni kantautui jo hälyttävän läheltä, minä nostin kytkintä. Olin jo myöhässä muutenkin.

Huikkasin kiireiset heipat ja katosin ovesta liukkaasti kuin palasaippua käsistä, juoksin varmuuden vuoksi pihalta kotitiemme päähän, ennen kuin pelastauduin bussipysäkille. Huh, se oli ollut tipalla. Niin paljon kuin äitiäni rakastinkin, hän osasi olla raivostuttavan takertuva. Varsinkin tyttöjuttujen suhteen. Hän odotti niin kovasti sitä päivää, kun löytäisin toisen puoliskoni, sielunkumppanini. Odotti niin kovasti toista tytärtä.