Soturikissat | Ensilumi | ✔

Luku 2

Orkideapentu näki unta. Hän ei ollut enää pentutarhassa turvallisesti Varjoklaanin leirissä, vaan jossain ihan muualla.
Hänen toisella puolellaan oli omituinen kirkkaanpunainen puuhässäkä, jossa oli luonnottoman suorat seinät; ja toisella puolen samanlainen.
Sen takana Orkideapentu saattoi erottaa tasaisen nurmialueen, jossa juoksenteli omituisia, lyhytkarvaisia otuksia.

Orkideapentu käännähti ympäri.
Hän istui valtavan suuren vatukkapensaan juurella.
Vatukkapensaan juuresta avautui leveä, kuin kissan kuluaukoksi muovautunut käytävä.

Orkideapentu hätkähti taasepäin.
Mikä paikka tämä ikinä olikin- hän ei pitänyt siitä.
Orkideapentu sulki silmänsä toivoen, että heräisi silmänräpäystä myöhemmin tutussa pesässään.
Mutta ei.
Kun hän avasi silmänsä, hän oli siirtynyt takaisin siihen metsään, jossa Varjoklaani asui.
Hän tunnisti sen hajusta.
Orkideapentu hätkähti, kun kauempana aluskasvillisuudesta astui esiin ruosteenpunainen kolli.
Tuohan on Ruostetassu! Hän hoksasi.
Ruostetassu katseli hermostuneen näköisenä ympärilleen.
Hetken kuluttua hänen korvansa värähtivät, kun lumisten mäntyjen seasta astui esiin Orkideapennulle tuntematon tummanharmaa kolli.
Ruostetassu astui lähemmäs kollia ja sanoi tälle jotain, mutta Orkideapentu ei saanut selvää sanoista.

Hän yritti juosta klaanitoverinsa luokse, mutta hänen käpälänsä tuntuivat raskailta, ja hän lensi rähmälleen maahan.
Orkideapentu kömpi pystyyn, ja ravisteli lumet turkistaan.
Hän räpytti silmiään, ja yritti löytää kissat- mutta näky oli kadonnut.
Hän kuuli vain hennon kissan äänen kuiskaavan
"Luota vaistoosi. Se riittää."

                            ***

ORKIDEAPENTU RAVISTI hämmentyneenä päätään. Hän oli nähnyt unen- ja oudon sellaisen.
Orkideapentu päätti olla kuitenkin kertomatta unesta kellekään.
Hän katsahti ympärilleen. Muut nukkuivat vielä, jopa Haukkapennun emo, Kaurishäntä, joka oli yleensä aamuisin ensimmäisenä jalkeilla.
Orkideapentu päätti yrittää nukkua vielä hetken.
Siitä ei kuitenkaan tahtonut tulla mitään, ja pian Kaurishäntä jo nosti päätään makuusijaltaan.
Orkideapentu laski päänsä salamannopeasti käpäliensä väliin, ja esitti nukkuvaa.
Kaurishäntä ei pitänyt siitä, että pennut olivat hereillä näin varhain.
Lopulta Orkideapentu ei enää jaksanut esittää nukkuvaa, vaan häntä alkoi oikeasti väsyttää.
Ehkä se johtui siitä, että hän oli niin kauan esittänyt nukkuvansa.
Orkideapennun silmät painuivat kiinni, ja lopulta hän nukahti uudelleen.