Soturikissat | Ensilumi | ✔

Loppunäytös

Lumi loikkasi alas heinäkasan päältä.
Hän puisteli turkkiinsa takertuneet heinänkorret.
Lumi istahti alas sukimaan itseään.
Hän katsahti öiselle taivaalle.
Pian on täysikuu.

Lumen mieleen palasivat ne ajat, kun hän oli ollut Varjoklaanissa.
Ne ovat muistoja... enkä unohda niitä koskaan, vaikken koskaan voisi pyörtää päätöstäni jättää klaani.

Lumi havahtui maukuun hänen vieressään.
Hän hätkähti ja kääntyi katsomaan tulijaa.
Lumin sydän tuntui hyppäävän voltin, kun hän tajusi, kuka tulija oli.
Ruskeankirjava naaras.
"Kaunokirjo!" Lumi huudahti.
Kaunokirjo nyökkäsi.
"Lumi, en pakota sinua palaamaaan, mutta muista ettei vaara ole vielä ohi."
Lumi ei ensin ymmärtänyt, mitä Tähtiklaanin soturi tarkoitti, mutta kauhukseen hän viimein tajusi.
'Kauheita tapahtuu jos et toimi...'
Kaunokirjo nyökkäsi vakavana.
"Sinun täytyy kukistaa heidät. Ja vaistosi kyllä tietää, kenet."

word count: 116

en voi oikeesti uskoa et tää on nyt todellakin valmis... iso kiitos kun jaksoit lukea tänne asti, uskomatonta miten teitä on todellakin jo näin paljon 😘❤ en voi edes sanoin kuvailla miten kiitollinen oon siitä että joku ylipäätään jaksaa lukea mun kirjoituksia <3

en nyt näillänäkymin oo hetkeen alottamassa uusia tarinoita, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos inspiraatio päättääkin yllättäen iskeä 😆

-hunajanna