Soturikissat | Ensilumi | ✔

Luku 13

Kokoontumisen hälyt jäivät taakse, kun Orkideatassu seurasi klaaniaan kohti Varjoklaanin reviiriä.
Ensimmäistä kertaa yksin.

Orkideatassu huokaisi helpotuksesta päästessään pois muiden klaanien keskeltä.
Etenkin Kivivirran.
Hän ei tiennyt mitä he olivat suunnitelleet, mutta Orkideatassu oli varma, etteivät he olleet ainakaan hyvissä aikeissa.
Klaanielämä oli ahdistanut Orkideatassua siitä lähtien, kun Ruostesulka tappoi Lehtitassun ja sen jälkeen katosi itse kuin tuhka tuuleen.
Orkideatassu oli ainoa, joka tiesi totuuden, ja se tekikin juuri kaikesta niin epämääräistä.
Klaanitoverit olivat huolesta suunnillaan luullessaan, että joku kulkukissa olisi tappanut nuoren parantajaoppilaan- Orkideatassun sisaren.

Orkideatassu huokaisi raskaasti.
Olen yksin kylmässä maailmassa, eikä kukaan voi auttaa.

                         ***

Kolea usva täytti Orkideatassun  näkökentän.
Siristeltyään hetken silmiään, hän alkoi erottaa, missä hän oli.
Saari.

Orkideatassu säpsähti, kun hänen eteensä loikkasi tuttu kirjavanvärinen naaras; Kaunokirjo.
"Orkideatassu. Kauheita tapahtuu jos et toimi. Sinun täytyy pelastaa klaanit suurelta vaaralta."
Orkideatassun sydän jätti lyönnin välistä.
"Mi-mitä tarkoitat? Tä-tämä tuli niin äkkiä..."
Kaunokirjo huitaisi hännällään.
"En ehdi selittää. Sinä tiedät mitä tehdä. Sinun täytyy kukistaa..."
Kaunokirjon sanat hukkuivat sankkaan tähtisumuun, joka pyörteili heidän ympärillään puhurin voimalla, heittäen hämmentyneen Orkideatassun unestaan.

Orkideatassu avasi silmänsä. Hänen sydämensä jyskytti yhä.
Orkideatassu nousi hoippuen ylös, ja yritti saada hengityksensä tasaantumaan.
Mikä uni...
Orkideatassu huohotti.
Sitten Kaunokirjon sanat palautuivat hänen mieleensä.
Kauheita tapahtuu jos et toimi. Sinun täytyy kukistaa-

Orkideatassu keskeytti ajatuksensa.
"Minun täytyy... kukistaa kenet?"
Orkideatassu oli päästään pyörällä.
Kaunis Tähtiklaanin soturi oli puhunut klaaneja uhkaavasta vaarasta.
Mitä minun pitää tehdä? Mitä hän oikein yrittää sanoa?