"Tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan nimellä Haukkahammas. Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi, ja hyväksymme sinut täydeksi Varjoklaanin soturiksi."
Orkideatassu katseli entistä pesätoveriaan ylpeänä, kun Haukkahammas asteli toisten tuoreiden soturien, Ruostesulan ja Salviasydämen luo soturien joukkoon hurrausten saattamana.
Hän muisti vielä ne päivät, kun he olivat leikkineet lumisotaa pentutarhan edustalla.
Ne päivät olivat kuitenkin jo historiaa, ja heillä molemmilla oli nyt oma polku tallattavanaan.
***
LÄMPIMÄT AURINGONSÄTEET kuvittelivat Orkideatassun turkkia, kun hän tallusti mestarinsa perässä kohti kaksijalanpesää, jossa asuivat vanhempien soturien mukaan kaksi pahantahtoista kotikisua, Jacques ja Susu.
Siellä oli kuitenkin Mustikkaturkin mukaan hyvät riista-apajat, ja hän oli päättänyt heidän kokeilevan riistaonneaan siellä.
Orkideatassun korvat nousivat pystyyn, kun hän kuuli edestäpäin rapistelua.
Orkideatassu hiipi varovasti oksaakaan rasauttamatta eteenpäin.
Muutaman hiirenmitan päässä hänestä rapisteli ruskea, pullukka hiiri.
Orkideatassu jännitti lihaksensa ja ponnisti.
Hän jysähti hämmentyneen hiiren selkään, ja tappoi sen nopealla puraisulla niskaan.
"Hienosti napattu."
Mustikkaturkki tassutti paikalle.
Orkideatassu hätkähti kuullessaan edestäpäin murinaa.
Hän katsahti sydän jyskyttäen eteensä, ja näki muutaman ketunmitan päässä heistä valtavan mustavalkoisen kollin.
Hän nuuski ilmaa mietteliäänä.
Hän haistoi meidät!
Hetken kuluttua kollin vierelle asteli pienempi, raidallinen naaras.
Orkideatassu kuuli Mustikkaturkin sihahtavan vieressään;
"Jacques ja Susu! Tule, meillä ei ole aikaa lietsoa hankaluuksia heidän kanssaan."
Orkideatassu seurasi Mustikkaturkkia hipihiljaa, ja kuuli Jacquesin murahtavan Susulle
"Haistan kissoja!"
Orkideatassu vilkaisi vielä kerran taakseen, ja näki Susun pyörittelevän silmiään.
"Ne ovat taas niitä ketunmielisiä klaanikissoja. Ei niistä ole meille vastusta."
Orkideatassu olisi halunnut loikata Susun kimppuun ja iskeä hampaansa tämän kurkkuun, mutta pysytteli tiukasti vauhtiaan kiristävän Mustikkaturkin kintereillä.
Riittävän välimatkan päässä kotikisuista, Mustikkaturkki pysähtyi.
"Noniin, meidän on aika lähteä. Nappaa kotimatkalla jotain, jos löydät."
Mustikkaturkki mutisi selvästi käärmeissään Susulle ja Jacquesille, kun he olivat menneet pilaamaan heidän saalistusreissunsa.
Orkideatassun hampaissa roikkui vain se hiiri, jonka hän oli alkumatkasta saanut.
Kyllä tämäkin jotain on. Orkideatassu ajatteli, ja kiristi vauhtiaan pysyäkseen mestarinsa perässä.
YOU ARE READING
Soturikissat | Ensilumi | ✔
FanfictionOrkideapentu on nuori varjoklaanilainen, joka elää hyvää elämää rakastamassaan klaanissa. Hänen tiensä on kuitenkin täynnä vaaroja ja vastoinkäymisiä, ja vasta oppilasnimensä ansainnut Orkideatassu menettää sisarensa kohtalokkaissa tapahtumissa. On...
