Maailma kieppui Orkideatassun ympärillä. Hän ei saanut katsettaan irti sisarensa verisestä ruumiista.
Lehtitassun kaulassa olevasta haavasta valui verta vehreälle hiirenkorvan maaperälle.
"Ei ei ei...!" Orkideatassu ulvoi.
Hänen ulvontansa kaikui varmastikin toiselle puolelle järveä.
Ruostesulka oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Ettäs kehtasikin! Tämän hän saa vielä maksaa!
***
"Lehtitassu?" Ruskalehden värisevä ääni rikkoi kylmän hiljaisuuden.
Orkideatassu käänsi päänsä äänen suuntaan.
Ruskalehti asetteli yrttinsä varovaisesti kannolle, ja ryntäsi oppilaansa ruumiin luo.
"Ei voi olla!" Hän huohotti.
Orkideatassu ei tiennyt mitä tehdä.
Hän olisi voinut paljastaa Ruostesulan syylliseksi, mutta hän oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Mitähän hän seuraavaksi aikoo?Orkideatassu päätti pitää sen salaisuutenaan, vaikka ei ollutkaan ihan varma olisiko se järkevää.
T
eenkö nyt varmasti oikein? Päästin juuri murhaajan pakoon...
***
Orkideatassua ahdisti koko loppupäivän. Hän ei puhunut kellekään ja edes sisarensa valvojaisissa hän ei kyennyt toivottamaan hänelle turvallista matkaa Tähtiklaaniin.
Aamun jo sarastaessa Mustikkaturkki tassutti hänen luokseen.
"Tiedän että sinua vaivaa jokin. Eihän sinulla ole varmasti mitään mitä sinun pitäisi kertoa?"
Orkideatassu käänsi katseensa pois.
"Ei!"
Mustikkaturkki katsahti Orkideatassuun hämmentyneenä.
"A-anteeksi. Ei ollut tarkoitus..."
Orkideatassu mutisi.
Mustikkaturkki laski häntänsä lohduttavasti oppilaansa lavoille.
"Kyllä minä tajuan. Sinä suret vain sisartasi. Anteeksi kun kysyin."
Mustikkaturkki asteli huokaisten pesälleen.
Orkideatassu jäi tuijottamaan hänen peräänsä.
Ei... ei hän tajua.
***
202 sanaa
ESTÁS LEYENDO
Soturikissat | Ensilumi | ✔
FanficOrkideapentu on nuori varjoklaanilainen, joka elää hyvää elämää rakastamassaan klaanissa. Hänen tiensä on kuitenkin täynnä vaaroja ja vastoinkäymisiä, ja vasta oppilasnimensä ansainnut Orkideatassu menettää sisarensa kohtalokkaissa tapahtumissa. On...
