Soturikissat | Ensilumi | ✔

Luku 15

Orkideatassu asteli muiden perässä ulos leiristä. Partioita. Aina vain partioita!
Orkideatassu tuhahti.
Varjoklaani ei ollut vieläkään täysin toipunut Lehtitassun kuolemasta ja Ruistesulan katoamisesta.
Se tässä enimmäkseen painoikin Orkideatassun mieltä.
Oikeastaan koko elämä oli alkanut tympiä häntä.

Hän oli useaan kertaan miettinyt, millaista olisi jättää klaanielämän ahdistus taakseen, ja olla viimeinkin vapaa...
Mutta jokin näkymätön muuri piti hänet yhä klaanirajojen sisäpuolella.
Tulen hulluksi!
Orkideatassu mutisi mielessään päivät pitkät.
Elämänilo oli ollut poissa jo reilut pari kuuta.
Orkideatassu ei tiennyt mitä tehdä

Olen miettinyt tätä jo liian kauan... minun täytyy tehdä päätökseni!

***

Partio palasi leiriin. Sitä johtanut Pisarapilvi loikki heti leiriin päästyään Savutähden pesälle.
Orkideatassu höristi korviaan, ja hidasti matkaansa.
"Ei jälkeäkään kulkukissoista."
Orkideatassu kuuli Pisarapilven huokaisevan.
Savutähti murahti.

"Ehkä meidän pitäisi jo unohtaa koko juttu. Kun ei sitä kulkukissaa ole vieläkään yhytetty."
Pisarapilvi nyökkäsi astuessaan ulos pesästä.
Orkideatassu tuhahti ja kiristi vauhtiaan.
Hän ahtautui sisään oppilaiden pesään.
Pesän suuaukko alkoi olla hänelle jo ahtaanlainen.
Pian minut nimitetään soturiksi... mutten ole varma, haluanko sitä!
Orkideatassu työnsi ajatuksen mielestään.
Jonakin päivänä kaikki on taas paremmin.

Orkideatassu ei kuitenkaan uskonut itseään.
Samaa hän oli toistellut mielessään kuitenkin siitä asti, kun Lehtitassu oli kuollut, eikä hänestä nyt varsinaisesti paremmalta tuntunut.
Viherlehden aurinko paistoi sisään oppilaiden pesään.
Lämpimät auringonsäteet lämmittivät Orkideatassun turkkia, ja tuudittivat hänet pian uneen.
Orkideatassun valtasi hetkellinen ilon tunne, kun hän muisti kuinka hän oli pienenä pentuna tuudittautunut Hiekkasydämen lämpöiseen maidontuoksuun.
Orkideatassu toivoi, että ne ajat voisivat palata takaisin.
Mutta eivät ne palaa.
Orkideatassu ajatteli vain hetkeä ennen nukahtamistaan.