Soturikissat | Ensilumi | ✔

Luku 12

Orkideatassun häntä laahasi pöllyttäen multaa maasta.
Hänen sisarensa kuolemasta oli kulunut jo puolikuu, mutta se ei ollut poistunut Orkideatassun mielestä hetkeksikään.
Harjoitukset ja metsästyspartiot menivät aina samalla tavalla; niistä ei tullut mitään.
Ruostesulka oli kadonnut jäljettömiin, eikä häntä ollut vielä löydetty.
Klaanin keskuudessa liikkui huhu kulkukissasta, joka olisi tappanut Ruostesulan sekä Lehtitassun.
Orkideatassu tiesi heidän olevan väärässä.
Mutta jokin näkymätön voima kielsi häntä kertomasta.

Hänen ajatuksensa katkesivat, kun Haukkahammas kiepsahti ympäri ja jolkotti Orkideatassun luokse vakavan näköisenä.
Muu partio jatkoi matkaansa.
"Orkideatassu. Et ole ollut oma itsesi viimeaikoina. Mikä sinua vaivaa?"
Orkideatassun olisi tehnyt mieli ulvoa salaisuutensa koko maailmalle, mutta jokin ääni hänen sisällään kielsi tekemästä niin.

"Ei mikään! Jätä minut rauhaan!" Hän tiuskaisi, ja kiristi vauhtiaan.
Haukkahammas otti hänet kiinni.
"Kerro vain. En minä pure!" Haukkahammas naurahti.
"En."
Orkideatassu huokaisi, ja lähti ryntäämään kohti muuta partioita, jotta saisi hänet karistettua kintereiltään.

                             ***

Palatessaan leiriin Orkideatassu laahusti pentutarhalle Kuutaivaan ja Savutähden pentujen -Taivaspennun ja Pilvipennun- luokse.
Ehkä pienten pentujen tapaaminen piristäisi minua...
Orkideatassu ajatteli.

Hän kurkisti varovasti sisään pentutarhaan.
Kuutaivas makoili sammalvuoteellaan, ja Pilvipennun ruskeankirjava turkki pilkisti esiin hänen takaansa.

"Kas tervehdys, Orkideatassu!"
Kuutaivas naukaisi huomatessaan hänet.
Taivaspennun vaaleanharmaa pää pisti esiin Kuutaivaan takaa.
"Jokiklaani hyökkää!"
Hän miukaisi, ja syöksyi päätäpahkaa Orkideatassun selkään.
Pilvipentu seurasi perässä.

Yhtäkkiä joku tönäisi Orkideatassun kumoon.
"Hupsis, anteeksi!"
Orkideatassu nousi ylös ravistellen turkkiaan.
Sisääntulija oli Pisarapilvi, joka kantoi suussaan märkää sammalta.
Kaurishäntä ahtautui sisään hänen perässään.
"Ruskalehti lähetti meidät. Lähipäivinä on ollut melko kuivaa, ja et ole saanut tarpeeksi juotavaa." Kaurishäntä selitti, ja laski sammaltupon hänen kuononsa eteen.
"Kiitos vain Ruskalehdelle, mutta olisin jaksanut itsekin.."
Kuutaivas murahti ja kumartui nuolaisemaan sammalpalloa.
Pisarapilvi kohautti lapojaan, ja peruutti ulos pentutarhasta Kaurishäntä perässään.

Orkideatassukin jätti pennut jatkamaan leikkitappeluaan keskenään, ja lähti tallustamaan katse maassa kohti oppilaiden pesää.
Mikään yrtti ei parantaisi haavojani. Minulla on liikaa taakkaa niissä kaikissa salaisuuksissa, Lehtitassun kuolemassa...

Orkideatassu lysähti makuualuselleen.
Hän painoi silmänsä väkisin kiinni, ja toivoi unen karistavan huolet hänen mielestään.
Toisaalta samaa hän oli toivonut viimeiset puoli kuuta, ja salaisuudet riivasivat häntä yhä.
Hän huokaisi vielä viimeisen kerran ennen nukahtamistaan, kunnes maailma hänen ympärillään pimeni, ja hän nukahti.