Soturikissat | Ensilumi | ✔

Luku 16

Orkideatassu tassutti Haukkahampaan perässä ulos leiristä.
He olivat menossa tarkastamaan Myrskyklaanin reviirin rajaa.

"Haukkahammas ja Orkideatassu, te menette tarkistamaan järvenpuoleisen reviiriin, minä ja Kaurishäntä menemme syvemmälle metsään."
Partion johdossa ollut Salviasydän nyökkäsi, ja viittoi Kaurishännälle merkiksi seurata.
Orkideatassu käveli Haukkahampaan perään.
Pitkän, tukalan hiljaisuuden päätteeksi Haukkahammas huokaisi
"Sinua on painanut jokin jo hyvän aikaa. Miksi et voisi keventää tunteitasi minulle?"
Orkideatassu erotti huolestuneen äänen klaanitoverinsa äänessä.
"Se... se... En voi kertoa! Et kestäisi kuulla sitä!"
Orkideatassu päästi sanat suustaan ääni väristen.
Totuus on, etten tiedä, haluanko enää elää klaanissa... ja Haukkahammas ei kestäisi kuulla sitä.

***

Orkideatassu lysähti Oppilaiden pesän edustalle.
Kuu loi kelmeää valoaan hänen valkealle turkilleen saaden sen näyttämään hopeiselta.
Hän oli vastikään palannut iltapartiosta ja oli aivan poikki.
Olen jo sisuksiani myöten täynnä partioita ja klaanirajoja...
Orkideatassu sähisi mielessään.
Hän asettui epämukavasti makuusijalleen, ja mietti.
Hänen olisi tehtävä päätös järkevästi.
Olen miettinyt tätä jo liian kauan... minulla ei ole mitään syytä enää olla täällä...
Yhtäkkiä Orkideatassusta tuntui, kuin roihut olisivat roihunneet hänen sisällään.
Hänen sisuksensa täyttyivät voimasta.
Hän tunsi itsensä vapaaksi.
Nyt olen varma valinnastani.
Orkideatassu puhkui itseluottamusta.
Minun täytyy lähteä.

Siinä seisoessaan Orkideatassu ei ollut koskaan tuntenut itseään yhtä vapaaksi, kuin silloin.
Hän oli täysin varma valinnastaan.

Orkideatassu hiipi varoen ulos oppilaiden pesästä.
Tarpeidentekopaikan tunnelin kautta..
Orkideatassusta tuntui kuin maailmassa ei olisi ollut muita ääniä kuin hänen sydämensä jyske.
Hän hiipi varovasti oksaakaan rasauttamatta kohti tunnelia- kohti vapautta.

***

Raikas järvituuli pörrötti Orkideatassun turkkia.
Nouseva aurinko kimmelsi järven pintaan.
Orkideatassu vilkaisi vielä kerran taakseen.
Koti...
Leiriä ympäröivä pensasmuuri oli jäänyt kauas taakse, ja siitä muistutti enää karvas muisto.

Nyt Orkideatassulla oli uusi tulevaisuus.
Uusi mahdollisuus.
Olen vihdoinkin vapaa!
Orkideatassun teki mieli juosta. Juosta kauas metsästä ja jättää klaanireviirit taakseen.

Ja niin aion tehdäkin.