Luku 8

196 11 0
                                    

Orkideatassu räpäytti pari kertaa silmiään.
Joka puolella hänen ympärillään leijaili omituinen tuoksu; siihen sekoittui raikas luminen häivähdys, samaten lämmin viherlehden aurinko.
Hiirenkorva!
Orkideatassu hoksasi. Hänen valvemaailmassaankin hiirenkorva oli jo pitkällä, muttei ollut sentään näin lämmintä.
"Tervehdys. Minä olen Kaunokirjo. Emosi emo."
Orkideatassu säikähti, kun äänettömästi hänen viereensä asteli keltasilmäinen ruskeankirjava naaras.
"Öh... hei vain."
Kaunokirjo ei vastannut. Hän viittasi vain hännällään Orkideatassulle kuin merkiksi seurata.
Orkideatassu seurasi häntä sakean sumun läpi, kunnes tunnisti, missä he olivat.
"Tämähän on Myrskyklaanin raja!"
Orkideatassu huudahti.
Kaunokirjo nyökkäsi.
"Katso. Ole ihan hiljaa."
Orkideatassu katsoi hiljaa Kaunokirjon osoittamaan suuntaan.
Orkideatassu värähti tunnistaessaan tutun tuoksun.
Lehtitassu!
Hän nuuhki ilmaa. Ilmassa  sekoittui hänen oman sisarensa tuoksuun jotain, mitä hän ei olisi koskaan halunnut haistaa.
Veri.
Vähän matkan päässä mäntyjen takaa vilahti ruosteenpunainen häntä.
Ruostetassu.
Miten hän minuun liittyy? Miksi hän näyttäytyy jokaisessa unessani?
Orkideatassu kurkotti kaulallaan nähdäkseen paremmin, mutta Kaunokirjo työnsi hänet takaisin ja pudisti päätään.
     Orkideatassu seurasi Kaunokirjoa vähänmatkaa, kunnes he saapuivat Hevospaikkalle. Orkideatassu oli kulkenut sen ohi edellisyönä käydessään kokoontumisessa.
Miksi hän johdatti minut tänne?
Ennen kuin Orkideatassu ehti sanoa Kaunokirjolle mitään, tämän silmiin syttyi erikoinen katse.
Ja hän maukui äänellä, joka oli kaukana tähtikissan tavanomaisesta, helmeilevästä äänestä.
"Sinua kohtaavat vaarat. Sinä itse päätät, mitä teet, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä kääntyä pois."
Orkideatassu tuijotti Kaunokirjoa hämmentyneenä. Mitä hän tuolla oikein tarkoitti?
"Muista, että varjot varjostavat aina sydäntäsi, mutta joskus täytyy aloittaa alusta nähdäkseen, kuka oikeasti on."
Orkideatassu ei tiennyt olisiko hänen pitänyt vastata jotain.
"Varjojen syövereistä ei voi kuitenkaan aina löytää paikkaansa. Kohtalo on käpälissäsi."
Tämän sanottuaan, heidän ympärillään maailma alkoi väreillä. Lopulta maailma alkoi taas hahmottua.
He olivat jossain päin Varjo- ja Myrskyklaanin rajaa, se oli varmaa.
Orkideatassu siristi silmiään. Kauempana hän erotti mustan kollin kumartuneena tummanharmaan kollin ylle.
Orkideatassu säpsähti.
"Mi-mitä tämä on? Miksi näytät tämän minulle?"
Kaunokirjo käänsi keltaisen katseensa Orkideatassuun.
"Mitä ikinä teetkin, valitse se oikein. Yksin sinä olet vastuussa kohtalostasi; ja sinun kohtalostasi voi riippua jopa kokonaisen klaanin kohtalo."

                                ***

Soturikissat | Ensilumi | ✔Where stories live. Discover now