Salattu hetki

Luku 3

Nousin ylös autostani ja vedin samalla usein koululaukkunani pitämäni punaisen, ison käsilaukun toiselle käsivarrelleni roikkumaan. Suljin auton oven ja käännyin katsomaan ympärilleni. Koulun parkkipaikka oli jo ehtinyt täyttyä muista autoista ja oppilaista, jotka vielä juttelivat keskenään. Ensimmäiset oppitunnit alkaisivat viidentoista minuutin päästä.

"Hei, Patricia!" Vaalean, kiharaisen polkkatukan omaava tyttö käveli iso hymy kasvoillansa luokseni.

Hymyilin takaisin hänen suuntaansa. "Hei, Lucy."

Lucy pysähtyi viereeni. "Mennäänkö samaa matkaa?" Meillä olisi molemmilla nyt aamulla matematiikkaa.

Nyökkäsin vastauksesi ja lähdimmekin heti kävelemään kohti isoa koulurakennusta.

"Miten jalkasi voi?" kysyin puolessa välissä matkaa. Lucy oli pari viikkoa sitten loukannut jalkansa. Hänen poikaystävänsä, Benjamin, oli yrittänyt opettaa häntä rullaluistelemaan. Ikävä kyllä se ei ollut sujunut ihan ongelmitta.

"Ihan hyvin. Miten street-tunneilla on mennyt? Toivottavasti pääsisin viikon päästä jo itsekin tanssimaan." Lucy oli todella hyvä street tanssija. Hän kävi kanssani samalla tanssistudiolla ja oikeastaan tutustuin häneen kunnolla ensin yhteisten tanssituntien kautta, kunnes aloimme juttelemaan myös paremmin yhteisillä oppitunneilla.

"Hyvin. Toivon myös, että pääsisit pian tulemaan tunneille."

Lucy kosketti hetken päästä oikealla käsivarrellani roikkuvaa laukkua. "Olen kyllä pitkään jo ihaillut tuota laukkuasi. Se sopii sinulle hyvin."

Avasin toisen edessämme olevista pääovista. "Kiitos."

Lucy astui perässäni sisälle kouluun. "Mistä se on? Se sopii hyvin hiusvärisi kanssa."

Pieni, hiukan väkinäinen hymy kävi nopeasti kasvoillani. "Barcelonan lentoasemalta. Se on lahja. Sain sen pari vuotta sitten." Äitini mielestä laukku oli tuonut hänelle heti mieleen minut, kun hän oli ensimmäisen kerran nähnyt sen. Olin saanut laukun 16-vuotislahjaksi.

Lucy siirsi katseensa hetkeksi vaatteisiini vilkaisten lopuksi kenkiäni. "Se sopii hyvin vaatteittesi kanssa. Koko asusi on kuin suoraan jostain muotilehdestä."

Vilkaisin myös itse nopeasti päälläni olevia tummanharmaita, ihonmyötäisiä farkkuja ja mustaa neuletta, jota peitti tumma, pitkä syystakkini, sekä lopuksi vilkaisin vielä mustia, korolla varustettuja nilkkureitani. Nämä olivat olleet ensimmäiset vaatekappaleet, mitkä olin aamulla ehtinyt pukea päälleni ennen lähtöä. "En usko, että tämä asu on ensimmäisenä minkään muotilehden kannessa."

Lucy antoi katseen omiin harmaisiin collegehousuihinsa ja mustaan huppariinsa, kunnes suuntasi hymyilevät kasvonsa suuntaani. "Parempi tuo asu on kuitenkin kuin omani."

Pidin hänen rennosta tyylistänsä. Se sopi hyvin hänen rennon luonteensa kanssa. "Pidän tyylistäsi."

Lucyn hymy nousi astetta suuremmaksi.

Aloimme lähestyä portaita, jotka johdattaisivat meidät toiseen kerrokseen. Lähellä näiden portaiden yläpäätä sijaitsisi kaappini. "Käyn vielä nopeasti kaapillani ennen tuntien alkua. Haen sieltä laskimen."

"Okei, varaan sinulle luokasta paikan vierestäni."

Lähdimme nousemaan ylös portaita muiden opiskelijoiden mukana.

Kohtasin katseellani tuttuja kasvoja, joita tervehdin hymyillen samalla kun kävelin pitkin koulun ruokalaa. Kesti hetken, kunnes huomasin yhden pyöreän, punaisen pöydän ympärillä vaalean, suoran tukan omaavan tytön, jonka kasvoja koristi iso hymy. Hailey. Hän istui harteikkaan pojan vieressä, jolla oli lyhyt, vaalea tukka ja myös hymy koristamassa hänen kasvojansa. Luke. Kävellessäni heitä kohti huomasin joidenkin muiden oppilaiden myös antavan katseita heidän pöytäänsä päin. Kaikki eivät selvästi vieläkään olleet sopeutuneet siihen, että Luke ei enää istunut siihen naistenmies-muottiin, jossa hän oli ollut aikaisemmat vuodet. Kaikki eivät vieläkään voineet myöskään uskoa, että Luke oli alkanut seurustelemaan tytön kanssa, joka oli hänen parhaan ystävänsä vuotta nuorempi pikkusisko.