Salattu hetki

Luku 19

Olin jo melkein lähtenyt kävelemään kaapiltani kohti koulun kirjastoa, kunnes olin muuttanut suuntaani kohti Herkkua. Halusin istua näin viileänä maanantaina kahvilassa juoden teetä samalla kun tekisin koulutehtäviä. Se poika ei saisi enää vaikuttaa tekemisiini. Sen takia istuuduinkin nyt yhteen Herkun vielä tyhjänä olevan pöydän ympärille. Olin nähnyt hänet kahvilan isojen lasi-ikkunoiden lävitse jo ennen kuin olin astunut sisälle. Hän istui kahvilan toisessa päädyssä Ryanin seurassa. Halusin nyt jo kovasti häipyä, mutta en halunnut antaa noiden kahden vaikuttaa minuun. Olin eilen yrittänyt vielä saada järkeä kaikkeen, mutta tuloksetta. Hän oli kuitenkin päättänyt lyödä minusta vetoa. Se oli ainoa varmuus, jonka tällä hetkellä tiesin. Sen takia halusin pitää tunteeni kaukana tuosta pojasta. Sekä katseeni.

- Nicolaksen näkökulmasta: -

Katseeni oli heti jäänyt seuraamaan tuota punapäätä, kun hän oli astunut sisälle tuosta lasiovesta kellon kilinän säestämänä. Siitä oli jo aikaa, kun olin nähnyt hänet saapuvan tähän aikaan maanantaina kahvilaan. Siitä myös tuntui olevan jo aikaa, kun olin viimeksi puhunut hänelle. Minun ei pitäisi kaivata hänen juttuseuraansa, mutta -

"Aiotko koko hyppyntunnin ajan tuijottaa häntä?"

Käännyin katsomaan Ryanin virneileviä kasvoja. "En tuijota mitään."

Hän nyökkäsi uskomatta kuitenkaan selvästi sanojani.

Käännyin vielä nopeasti tuohon tyttöön päin. Hän ei ollut sisälle astumisen jälkeen vilkaissut suuntaani kertaakaan - olisin kyllä huomannut. Eikö hän huomannut minua? Tuntui kuin jokin olisi muuttunut hänessä. Sama tunne, jonka olin tuntenut silloin lauantaina kohdatessani hänen katseensa. Hänen suojakuorensa oli paksuuntunut. Hän vaikutti etäämmältä. Miksi? Johtuiko tämä siitä kaappipojasta?

"Voin jättää teidät kahden, jos haluat mennä tyttöystäväsi seuraan."

Siirsin katseeni takaisin Ryaniin päin. "Tiedät, että hän ei ole tyttöystäväni."

"Hän? Eli nyt sentään myönnät tuijottaneesi muutakin kuin vain tyhjyyttä." Hänen virneensä oli suurentunut parilla asteella aikaisemmasta.

Tuhahdin ja siirsin huomioni juomaani.

Otin höyryävän lautasellisen makaronilaatikkoa pois mikrosta, minkä asetin seuraavaksi keittiön tasolle ja istuuduin alas syömään. Siirsin samalla lähemmäksi toista lautasta, jossa koristi kolme leipäviipaletta valmiiksi voideltuna. Näillä ruoilla toivottavasti lähtisi harjoitusten jälkeen muodostunut näläntunne, joka oli vain suurentunut kotiin ajaessani.

Kuulin askelia portaissa. Hailey ilmestyi näköpiiriini.

Hän näytti ottavan myös jääkaappiin vielä jäänyttä makaronilaatikkoa.

Hetken aikaa söimme vain hiljaisuudessa.

"Tulit aika aikaisin silloin lauantaina takaisin niistä bileistä. Menikö siellä kaikki hyvin?" päätin viimein kysyä ennen kuin siirryin syömään leipiä.

Hän nosti katseensa suuntaani. "En vain ollut kauhean pitkään siellä, koska Patriciakin jo lähti aikaisemmin, sekä myöhemmin sinne alkoi tulemaan vähän liikaa ihmisiä. Aiden antoi minulle kyydin kotiin, kun Luke jäi valvomaan taloa. "

Nyökkäsin. "Taisit silloin mainita, että ystäväsi ei oikein ollut viihtynyt siellä. Oliko hänellä ollut joitain huolia?" Kuten uskoton kaappipoika?

Hailey ei vastannut ensin mitään, kunnes hän kysyi: "Miksi sinua kiinnostaa tietää Patriciasta?"

Kohautin olkapäitäni. "Kunhan vain kehitän keskustelua." Keskitin huomioni takaisin leipiini.