Salattu hetki

Luku 10

Pyyhin samalla toisella kädelläni hikistä otsaani, kun otin kulauksen juomapullostani.

"Muistakaa, huomenna harjoitukset alkavat jo puolituntia aikaisemmin!" Kuulin valmentajan vielä huutavan kentän laidalta, kun osa pelaajista oli jo alkanut kävelemään koulun pukuhuoneita kohti.

Suljin juomapulloni ja aloin askeltamaan ensimmäisten perässä pois kentältä. Samalla näin Haileyn istumassa katsomon alarivistössä, jossa hän oli istunut melkein koko harjoituksiemme ajan. Hän oli istunut tuolla samaisella rivistöllä jo liian monesti tänä syksynä. Olin ensin yrittänyt aina unohtaa hänen läsnäolonsa, mutta oli lopulta vaikeaa olla näkemättä, kun juomatauoilla Lukella oli tullut tavaksi käydä hänen luonansa.

"Teit hienon maalin", kuulin Haileyn sanovan, kun kävelin hänen ohitsensa.

Olin jo valmistautunut normaaliin tapaani jatkamaan suoraan matkaani hänen ohitsensa antamatta katsettakaan hänen suuntaansa, mutta omaksi yllätyksekseni päätinkin nyt pysähtyä ja kuulin itseni sanovan: "Tulit näköjään taas katsomaan harjoituksiamme."

Haileyn katse kävi kentällä, ennen kuin hän vastasi: "Tiedän, että et tykkää, kun käyn katsomassa harjoituksianne, mutta..."

"En välitä siitä, että käyt katsomassa harjoituksiamme. Vain siitä, kenen takia käyt katsomassa niitä", korjasin.

Haileyn katse kääntyi jälleen kentälle päin. Luke oli jäänyt vielä viheriölle.

En kuitenkaan halunnut alkaa enempää riitelemään. Me olimme jo tarpeeksi riidelleet. Eikä se selvästi auttanut, joten lisäsin vielä: "Omapahan on kuitenkin asiasi."

Hailey katsoi minuun päin. "Luke tarjoutui antamaan minulle kyydin Patrician luokse harjoituksienne jälkeen, joten sen takia tulin kirjastosta tänne."

"Menetkö hänen luoksensa?" tulivat sanat jo ulos suustani ennen kuin ehdin hillitä itseäni. Pääni sisällä oli kuitenkin vielä käynyt liian monesti mielessä se kahvilasta saamani liina, mikä nyt lepäsi urheilukassini sisällä pukuhuoneessa.

"Käyn vain nopeasti. Hän on kipeänä - on ollut jo aika pitkään. Sekä hänen teevarastonsa on kuulemma jo kovaa vauhtia hupenemassa," Hailey naurahti, "Patricia rakastaa teetä."

Kipeänä?  Sen takia en nähnyt häntä kahvilassa. Ehkä hän muuten olisi tullut.

Näin sivusilmällä Luken lähteneen kävelemään meitä kohti. "Selvä. Nähdään kotona."

- Patrician näkökulmasta: -

Kuulin ovikellon soivan. Olin yksin kotona. Katsoin sohvalta olohuoneen seinäkelloa. Se oli varmaankin Hailey. Hän oli sanonut aamulla puhelimessa, että tulisi tänään käymään myöhemmin luonani. Pysäytin tietokoneellani pyörivän elokuvan ja siirsin peittonani olevan viltin pois päältäni, kunnes nousin hitaasti ylös. Tunsin vielä hiukan heikotusta, vaikka kuume oli jo onneksi alkanut laskea. Ainoastaan nuhainen olotila ja kurkussa tuntuva kipu oli vielä yhtä voimissaan kuin viime viikolla. 

Kävin avaamassa ulko-oven ja minua tervehti odotetusti Hailey ystävällisen hymyn saattelemana. Seuraavaksi huomasin teelaatikot hänen käsissänsä.

Hymynkare muodostui nyt myös omille kasvoilleni. "Toit teetä."

Hailey ojensi paketit minulle. "Olisin ostanut lempiteetäsi kahvilasta, mutta se oli jo ehtinyt mennä sairaustapauksien takia aikaisemmin tänään kiinni. Luke ajoi minut pieneen kauppaan, josta ostin nämä kaksi muuta teemakua. Toivottavasti tykkäät niistä. Voin käydä vielä myöhemmin tällä viikolla ostamassa sieltä kahvilasta sitä lempimakuasi, jos olet vielä pidempään kipeä."