Luku 14

260 14 3
                                    

"Oletko varma? Varmastiko huomenna?" kysyin vielä toistamiseen.

"Kuten jo aikaisemmin kerroin. Koe kestää puolet oppitunnista ja se pidetään heti tunnin alussa", George kertoi minulle samalla kun pakkasi urheilulaukkuansa vierelläni.

"Miksi tästä ei ilmoitettu missään?" kysyin hiukan ärtyneenä roikottaen samalla juuri loppuneiden tiistain jalkapalloharjoitusten jäljiltä hikeentyneitä kenkiä käsissäni.

"Siitä oli lähetetty viestiä kaikille sillä matematiikan kurssilla oleville. Tarkistitko omat opiskelijasivusi?"

Milloin olin viimeksi käynyt omilla sivuillani? Ehkä viikko sitten? "Kuka opettaja voi olettaa, että siellä käytäisiin päivittäin?"

"Sen takia kurssin alussa jo kerrottiin näistä välikokeista ennen koeviikon virallista koetta - ja samalla mainittiin, miten kaikki neljä koetta tulisi olla tehtynä ennen virallista koepäivää", hän vielä muistutti.

Annoin hänen suuntaansa kylmän katseen. Jotkut meistä olivat siis kiinnittäneet tarpeeksi huomiota oppitunneilla - jotkut taas eivät. Mieleeni muistui kuitenkin nyt hämärästi jotkin päivät, jotka opettaja oli kirjoittanut ylös taululle ensimmäisellä oppitunnilla. Minun olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota. "Miten vain. Miten tärkeä tämä koe on?"

George nosti kassinsa toiselle olallensa. "Näiden kokeiden pisteillä taisi pystyä saamaan hyvitystä, jos virallinen koe menee huonosti."

Helpottunut hymy kävi kasvoillani. "Vain hyvitystä? Joten ei huolta, jos kokeesta ei pääse läpi."

"Jos ei pääse läpi, niin se vähentää pisteitä virallisen kokeen tuloksesta."

Hymy katosi kasvoiltani. "Vähentää? Paljonko?"

"Puoli pistettä muistaakseni."

"Puoli pistettä!" Eli jos kaikista neljästä ei päässyt läpi, niin se olisi jo kaksi pistettä. Olin päässyt viimeisimmästä matematiikan kurssistani läpi juuri parin pisteen varalla.

"Niin, mutta läpipääsyyn ei varmasti tarvitse tietää paljoa. En ainakaan usko. Lähden parkkipaikalle, nähdään aamulla tunnilla."

Jäin katsomaan, kun George poistui pukuhuoneesta, kunnes istahdin alas puupenkille. Olin nähnyt Georgen matematiikan muistiinpanot. Hän ei ehkä ollut luokan parhaimpia, mutta parempi kuin minä. Hän tulisi pääsemään lävitse. Mutta entä minä? Miten tulisin selviytymään huomisesta välikokeesta? Minulla ei ollut enää edes varaa jättää tätä tuntia välistä - olin jo käyttänyt kolme poissaoloani viidestä. Minun täytyi säästää ne kaksi viimeistä myöhemmäksi. Minun olisi pitänyt vain keskittyä paremmin tunneilla. Tai tehdä ahkerammin tehtäviä. Tai vain tehdä tehtäviä. En vain olettanut, että minun olisi pitänyt jo näin varhain kurssin alkua olla niin. . . ahkera.

Oikeastaan minun olisi pitänyt olla vain nopeampi valitsemaan kursseja tälle jaksolle. Silloin olisin ennättänyt päästä rouva Millerin kurssille ennen sen täyttymistä. Hänen avullaan olin selvinnyt aikaisemmista pakollisista matematiikan kursseistani - juuri ja juuri. Nyt kuitenkin jouduin ensimmäistä kertaa tämän vihaisen näköisen, kaljupäisen miehen, herra Johnsonin, kurssille. Minun täytyi päästä tästä kurssista lävitse. Jos olisin aikaisemmin aloittanut suorittamaan pakollisia matematiikan kursseja, niin silloin ehkä en olisi nyt tässä. Mutta ei. Nyt olin pulassa.


- Patrician näkökulmasta: -

"Patricia?"

Salattu hetkiNơi câu chuyện tồn tại. Hãy khám phá bây giờ