Euphoria [Yoonmin]✔️

~13~

JIMIN

Min Yoongi käveli juuri koulun ovista sisään ystäväni Hoseokin kanssa. Pojat lähestyivät minua päin ja tunsin kuinka poskiani kuumotti.

"Nähään tunnilla." Yoongi sanoi Hoseokille. Nopeasti katseemme kohtasivat ja pian poika katosi jo rappusiin.

"Taisit soittaa sille." tokaisin hämmentyneenä punahiuksiselle.

"Joo, me sovittiin, mut kyl meillä on vielä paljon puhuttavaa." poika sanoi.

-

"Hei Jimin pitäiskö meiän järkkää sulle synttäribileet kun sulla on viikon päästä jo synttärit!?" Jungkook kysyi innoissaan kävellessämme asuntolalle.

"No asuntolassa ei ainakaan!" sanoin heti ja muistelin elokuun bileitä.

"Voitais varmaan järkkää meillä, yritän saada porukat muualle." Hoseok ehdottaa.

"Mut en haluu sit sinne koko kouluu." sanoin.

"Yoongi ainakin sinne! Hobi sä järkkäät sen jotenki sinne." Taehyung innostuu ja punastun. Pojan nimen mainitseminen jo saa perhoset lepattamaan vatsassani.

Risteyksessä Hoseok lähti toiseen suuntaan. Pian olimme jo tutun rakennuksen pihalla.

-

Viikko meni nopeasti ja pojat olivat koko viikon suunnitelleet juhlia. Minulle he eivät halunneet kertoa mitään, sillä he halusivat pitää sen salassa minulta. Sain tehtäväkseni vain kutsua kavereitani sinne. Minulla ei paljoa ollut muita kavereita koulusta, mutta kutsuin joitain kurssikavereitani, kuten Yunan ja hänen kavereitaan. Hoseok oli kuin olikin saanut suostuteltua Yoongin tulemaan ja vieläpä yksin, ilman hänen isoa kaveriporukkaa.

Pojat olivat sanoneet minulle vain, että tulen paikalle seitsemältä lauantai-iltana. Päivä meni älyttömän hitaasti. Odotin yksin asuntolassa sitä, että saan rientää metroasemalle. Jungkook ja Taehyung lähtivät jo yhden aikaan Hoseokille.

Silti minua jännitti tuleeko Yoongi ollenkaan. Miksi hän vaivautuisi tulla minun synttäribileisiin. En halua olla liian toiveikas, en halua pettyä. Mutta toisaalta hän on, tai ainakin oli, Hoseokin paras kaveri.

Aika meni niin hitaasti. Kaivelin vaatekaappiani ja kokeilin eri asuvaihtoehtoja. Minulla oli yhä yli tunti aikaa kunnes lähtisin metrolle.

Asettelin hiuksiani paremmin, mutta ne eivät vain totelleet. Ne sojottivat aivan väärään suuntaan. Päädyin laittamaan lippiksen päähän, mikä osottautuikin hyväksi ideaksi. Se sopi asuuni täydellisesti.

Vihdoin kello oli varttia vaille seitsemän ja odotin asemalla metroa. Pian metro liukui asemalle ja astuin ovista sisään. Jo parin aseman päässä nousin kyydistä ja lähdin kävelemään kohti juhliani.

Painoin hissin nappia, numero nelosta. Soitin ovikelloa ja kuulin Jungkookin äänen oven läpi.

"Synttärisankari tuli! Tae ooksä valmis?"

Pian ovi aukesi. Kaikki alkoivat laulamaan onnittelulaulua ja Taehyung kantoi kakkua luokseni. Puhalsin kynttilät ja toivoin. Toivoin yhtä asiaa, yhtä pientä asiaa. Toivoin, että näkisin Yoongin tänään.

"Paljon onnea, Jimin!!" Jungkook kiljui ja ryntäsi halaamaan minua.

"Kiitos!! Tää on ihan liikaa." sanoin rutistaen parasta kaveriani.

Kannoimme kakun keittiöön ja matkalla yritin löytää Yoongia, mutta en nähnyt häntä missään.

-

Hoseok tyrkkäsi uuden soju-pullon käteeni. Bileet olivat päässeet jo hyvin vauhtiin. Olin kuitenkin hieman alamaissani kun Yoongi ei sittenkään tullut.

"Eiks Yoongi tuukkaan?" Jungkook kysyi Hoseokilta.

"Kyl se lupas tulla." Hoseok sanoi.

Hörppäsin juuri pullostani kun ovikello soi. Meinasin tukehtua juomaani. Hoseok viittoi minua ovelle päin ja sanoi, että minun pitäisi mennä avaamaan.

Avasin oven ja sen takaa paljastui toiveeni. Yoongi. Pojan mustat hiukset olivat suloisesti sotkussa ja musta nahkatakki sopi hänelle täydellisesti.

"Hyvää syntymäpäivää Jimin." hän sanoi ja hymyili vinosti.

-

En muista oonko jo kiittäny 1k lukukerroista!! Mutta siis KIITOS!!!! En ansaitse niitä!!
Kirjotin tätä lukuu varmaan kolme viikkoo😅
Mä yritin kirjottaa nopeemmin mut mun aivot löi ihan tyhjää...