Euphoria [Yoonmin]✔️

~25~

(+Q&A luvun lopussa)

JIMIN

Hiljalleen lumihiutaleet leijailivat taivaalta jo valmiiksi lumiseen maahan. Pian olisi jo joululoma ja lähtisin Jungkookin kanssa käymään Busanissa, kotona. Näkisin pitkästä aikaa äitiä ja veljeäni.

"Jimin." Jungkook kuiskasi ja pukkasi kyynärpäällään kylkeeni. Siinä vaiheessa havahduin ajatuksistani ja huomasin miten koko luokka katsoi minua.

"Tulisitko ratkaisemaan tämän yhtälön?" opettaja sanoi ja osoitti taululle kirjoitettua yhtälöä.

Nousin nolona ylös tuolistani ja kävelin luokan eteen. Onnekseni yhtälöt eivät olleet minulle vaikeita ja sain sen nopeasti ratkaistua. Ojensin tussin takaisin opettajalle ja hipsin takaisin Jungkookin viereen.

"Taidat olla luonnonlahjakkuus, kun osasit ratkaista tämän, vaikka et kuunnellut aikasemmin." opettaja sanoi yllättyneenä. Ei yhtälöt nyt niin vaikeita ole.

Loppu tunnin päätin keskittyä ja tein tehtäviä. Vähän väliä Jungkook pyysi apua kun hän ei ymmärtänyt jotain laskua ja lopulta hän ei enää jaksanut tehdä mitään. Hän puhua pälpätti tulevasta joululomasta ja hän halusi, että menisimme Daeguun uudeksivuodeksi Taehyungin luokse. Jopa Yoongi oli kutsuttu. Lupasin kysyä Yoongilta haluaako hän tulla ja tulisin jos hänkin tulee.

Tunti päättyi ja keräsin kirjan ja vihkon reppuuni. Opettaja toivotti kaikille hyvää joululomaa. Yllätyksekseni Yoongi seisoi luokan ulkopuolella ja nojasi seinään.

"No päästihän se ope teidät vihdoin." Yoongi sanoi ja kaappasi minut kainaloonsa.

"Tuliks jo ikävä?" naurahdin.

"No mä nyt haluun olla sun kaa ku kohta sun pitää mennä sinne Busaniin." hän sanoi ja mutristi huuliaan.

"Hei mä oon siellä vaan viikon, ja sit tuun jo takasin tänne, ellet sä sit haluu tulla uudeksivuodeksi Daeguun. Taehyung pyysi meitä sinne ja en mä haluu mennä jos sä et tuu." sanoin ja painoin pääni vanhemman olkapäälle.

"Hmm, Daeguun? Tiesiksä et mä oon asunu siellä?" pudistin päätäni ja poika jatkoi "Mut kyl mä voisinkin tulla. Pitääkin sit ostaa junaliput."

"Osta vaan menolippu. Mä voin ostaa meille tuloliput niin saadaan viereiset paikat." sanoin hymyillen.

"Hei tulkaa Hobin kaa samaa matkaa sinne." Jungkookin ääni kuului vierestäni.

"Kuinka kauan sä siinä oot meitä tuijotellu." sanoin punaistuen Yoongin kainalossa.

"Ihan vaan hetken." hän naurahti "Mut Yoongi laita Hobille viestii ku sekin on tulossa sinne."

"Joo mä laitan." hän sanoi.

-

"Hei mun pitää nyt lähtee." sanoin ja käännyin poikaystävääni päin. Yoongi tiukensi otettaan kädestäni.

"Mulla tulee sua ikävä." hän kuiskasi korvaani. Hänen kovaan ulkokuoreensa oli tullut pieni särö ja hän oli päästänyt minut sisälleen. Hän ei näyttänyt pehmeää puoltaan kenellekkään muulle kuin minulle. Vedin hänet tiukkaan halaukseen, en minäkään halunnut olla hänestä päivääkään erossa, mutta olihan minun pakko välillä käydä kotona. Olihan minulla perhettänikin ikävä.