Euphoria [Yoonmin]✔️

~23~

YOONGI

Heräsin aamulla Jiminin pienestä sängystä. Olin kääriytynyt poikaan joka tuhisi syvässä unessa rintaani vasten. T-paita päälläni oli hiostava ja se liimautui ihooni.

Silitin hellästi nuoremman pehmeitä hiuksia. Hän näytti niin kauniilta siinä nukkuessaan rauhallisesti. Vaikka näky olikin ihana halusin herättää pojan suutelemalla hellästi suoraan huulille.

"Huomenta!" kuiskasin leveästi hymyillen kun nuorempi raotti silmiään.

"Huomenta." poika naurahti ja painautui lähemmäs ja kiersi kätensä ympärilleni.

"Yoongi?" poika henkäisi hetken päästä.

"Mm..."

"Voitaisko me mennä tänään ulos, vaikka vaan kävelemään?" poika kysyi suloisella äänellään.

"Tottakai, jos sä haluut." sanoin hiljaa ja painoin huuleni hänen otsalleen.

-

Syksyn kylmä tuuli tunkeutui hupparini hupun sisään, joka peitti mustat hiukseni. Päälläni oli hupparin lisäksi vain farkut ja nahkatakki. Toisin kuin Jimin vieressäni oli vetänyt ison kaulahuivin kaulansa suojaksi ja pipon päähän.

"Eikö sulla tuu kylmä tossa takissa?" Jimin alkoi hössöttää.

"Kyl mä pärjään." sanoin ja otin poikaa kädestä kiinni.

Lähdimme kävelelemään kohti keskustaa, koska Jimin halusi nimenomaan kävellä eikä mennä metrolla. Olimme venyttänyt lähtöä monta tuntia, joten ulkona alkoi jo hämärtää. Taivas läikehti violetin värisenä ja muutama pilvenhattara purjehti hitaasti eteenpäin. Talojen katoilta ja puiden oksilta taivaalle lennähti satoja lintuja.

"Katso!" henkäisin pojalle joka katsoi taivaalle osoittavan sormeni suuntaan.

"Olisinpa lintu niin voisin lentää." nuorempi sanoi hiljaisella äänellä.

"Älä lennä mun luota pois!" pysähdyin ja vedin pojan halaukseen.

"En tietenkään, en vois olla erossa susta." hän sanoi hymyillen ja painoi hellän suudelman huulilleni.

Pienen ikuisuuden jälkeen katsoimme toisiamme hengitykset huuruten. Vähän matkan päässä joku keski-ikäinen nainen tuijotti meitä ja huusin: "Onko noin kiinnostavaa katsottavaa?" Nainen vain tuhahti. Kaappasin Jiminin kainalooni ja jatkoimme matkaa.

Päästyämme keskustaan minua todella alkoi jo paleltaa, mutta en halunnut, että Jimin huomaisi sitä. Hän vain alkaisi hössöttää ja kiikuttaisi minut heti kauppaan ostamaan huivin ja lapaset. Onnekseni hän ehdotti jos menisimme kahvilaan.

"Mä tarjoon." sanoin pojalle, kun olimme kertoneet baristalle tilauksemme.

"No mä tarjoon ens kerralla." hän vaati ja laittoi lompakkonsa takaisin taskuunsa.

Nostin tiskiltä tarjottimen jolla oli molempien cappuccinot sekä pala suklaakakkua Jiminille ja minulle mustikkamuffini. Löysimme tyhjän pöydän nurkasta ja istuin poikaa vastapäätä. Posket yhä punaisena hän hörppäsi kahviaan.

"Sulla jäi tohon jotain." naurahdin ja kurottauduin pyyhkäisemään nuoremman nenänpäästä vaahtoa jota kahvin pinnalla on. Hän punastui ja piilotti päänsä suuren kahvikupin taakse. Jimin on niin suloinen ja halusin kiljua sen koko maailmalle!

"Oot söpö!" hymyilin ja tartuin pojan käteen joka lepäsi pöydän päällä.

"Enkä oo!" hän sanoi ja nolostui entisestään.

"Kyl sä oot." sanoin lempeästi ja silitin peukalollani nuoremman kämmenselkää.

"Yoongi, mä oon miettiny eilisestä asti..." hän yhtäkkiä sanoi hiljaa ja piti katseensa pöydässä.

"Miettiny mitä?" aloin huolestua.

"Meitä... tai siis mun tunteita. Kun siis silloin kun Tae sanoi et ollaan ihan umpirakastuneita toisiimme, mä havahduin miettimään mitä mä sua kohtaan tunnen. Mä en oo koskaan tuntenu mitään tällasta! Mä taidan oikeesti rakastaa sua Yoongi! Hitto mä rakastan sua niin paljon!"

Olin aivan sanaton. Jimin, poika joka sai sydämeni pamppailemaan ulos rinnastani, tunnusti juuri rakastavansa minua.

"Mut kyl mä ymmärrän jos sä et tunne mua kohtaan samaa. Enhän mä koskaan edes huomannut, että oisit ihastunu muhun." hän sanoi ääni vapisten ja tartuin toisellakin kädelläni hänen käteensä.

"Jimin! Mä tiiän et mä oon huono näyttää tunteitani, mut mä huomasin miten sä katoit mua ekasta koulupäivästä asti. Mä en aluks halunnu hyväksyy sitä, mut mä olin ihan lääpälläni suhun!! Usko pois, mut mun sydän melkeen halkee ku rakastan sua niin paljon. Niin paljon, et se melkeen jo sattuu." sanoin ja katsoin poikaa suoraan hänen kauniisiin silmiin joista tipahti ensimmäiset kyyneleet.

"Älä itke tai kohta mäkin itken! Sä oot saanu musta ihan pehmon." naurahdin ja tunsin silmäni vetistyvän.

"Mä oon vaan niin onnellinen." hän hymyili ja lisää kyyneliä putosi hänen poskilleen. Hän alkoi pyyhkiä kyynelitään servettiin ja puhalsi ulospäin rauhoittuakseen.

"Mä rakastan sua." toistin kuiskaten.

"Mut me ollaan vasta ihan alussa." hän sanoi hiljaa.

"Ihan sama ollaanko me oltu viikko vai kaks vuotta yhdessä, mun tunteet olis ihan samat. Miks sitä alkaa kieltämään tunteitaan vaan sen takia kuinka kauan ollaan oltu yhdessä. Mä rakastan sua just nyt ja aina." sanoin ja halusin vain hypätä pojan kaulaan ja suudella kuin se olisi viimeinen suudelmani, en kuitenkaan viitsinyt tässä keskellä kahvilaa.

"Eletään päivä kerrallaan ja joka päivä rakastetaan toisiamme." Jimin sanoi ja hymyili suloisinta hymyään.

"Päivä kerrallaan." toistin.

-

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!!!❤
Viettäkää rauhallinen ja ihana päivä
Tästä nyt tuli niin siirappinen ja ylisöpö luku, mut toivottavasti tykkäätte

5K lukukertoja meni just rikki😭
KIITOS!!
ILY❤