Euphoria [Yoonmin]✔️

~17~

YOONGI

Sieltä se painajainen saapuu. Tumma poninhäntä heiluen tyttö kipitti luokseni ja veti minut heti suudelmaan. Työnsin häntä kauemmas ja sain häneltä vihaisen katseen.

"Meiän pitäis puhuu." sanoin kylmästi ja vetäisin hänet kauemmas kaveriporukastamme.

"Kai sä muistat mitä mä lupasin tehä jos sä nyt jätät mut." hän sanoi ja tuli uhkaavasti lähemmäs minua.

"Sä tuut niin kärsii jos sä kerrot!" sanoin vihaisesti ja tökkäsin sormellani hänen rintakehäänsä.

"Mä en sua pelkää." hän naurahti kylmästi.

"Aloitetaanko ensin vaikka Hoseokista. Se kerto mulle ihan kaiken! Jumalauta sä oot inhottava ja mä en haluu nähdä sua enää koskaan! Ja jos sä meetkin satuttaa Jiminiä mä en lupaa et pääset siitä helpolla. Jos sä hipasetkin siihen sä makaat seuraavana haudassa!!" sanoin raivoissani, mutta hiljaa ettei muut kuule ja puristin huomaamattani käteni nyrkkiin.

Tyttö lähti vaiti niin nopeasti kun vain koroillaan pääsi. Tiesin ettei hän aio vielä luovuttaa, mutta onpahan ainakin hetken hiljaa.

"Joonie, mennäänks tunnille?" huikkasin kaverilleni ja hän tuli mukaani.

"Onks sul kaikki hyvin?" hän kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen vasta luokassa.

"No itseasiassa ei..." huokaisin ja istahdin takariviin.

"Haluuks puhuu siitä?" Namjoon kysyi huolissaan.

"Tiedäthän sä et sä ja Seokjin ootte mun parhaita kavereita?"

"Tottakai!!"

"Käviskö jos mä kerron sit teille molemmille samaan aikaan?" sanoin hiljaa.

"No okei."

-

Tapasimme Seokjinin tunnin jälkeen luonnontieteiden siiven päässä missä oli aina rauhallista. Istahdin penkille ja pojat seurasivat esimerkkiäni ja istuivat kummallekkin puolelleni.

"Mä toivon et tää jää vaan meiän väliseks." sanoin hiljaa ja nojasin samalla seinään.

"Oli asia mitä vaan mä tuen sua!" Seokjin sanoi lempeästi.

"Ja mä kans." Namjoon nyökkäsi.

"Mä en oikeen osaa sanoo tätä nii tässä se nyt sit tulee... Mä taidan olla ihastunu yhteen poikaan." sanoin ja painotin viimeistä sanaa kuiskaten.

"Ai siis niinku ooksä homo?" Namjoon kysyin yllättyneenä.

"En, tai siis kyl mä tykkään tytöistäkin." sanoin nolostellen.

"Hei ei tossa oo mitään hävettävää!" Seokjin sanoi ja laski kätensä olkapäälleni.

"Homo tai ei sä oot silti meiän frendi." Namjoon sanoi ja Seokjin nyökkäsi hymyillen.

"Se taitaa tykkää kans musta. Tai se tuli kerran mun luo yöks." sanoin ja pojat katsoivat vihjailevana. "Herranjumala jätkät! Ei mitään sellasta, me vaan nukuttiin yhessä ja ehkä siinä oli pari suudelmaakin." sanoin punastuen.

"Mut Sumi tässä on ongelmana..." sanoin ja pilasin iloisen tunnelman.

"Se tietää tästä ja se uhkaa kertoo kaikille. Ei mua se silleen haittais, mut en haluis sekottaa sitä poikaa tähän sotkuun. Se on ihan liian herkkä..." sanoin alakuloisena.

"Miks te ette kerro ite? Sillonhan Sumilla ei oo mitään millä kiristää." Seokjin sanoi.

"Nii, mut mä menin jo sanoo sille pojalle et sen pitäis pysyy kaukana musta." sanoin ja hautasin kasvoni käsiini.

"Tunnetaanks me sitä?" Namjoon kysyi.

"Joo... Ömm se on Jimin ykköseltä." sanoin hiljaa.

"Park Jimin?" Namjoonin suu loksahti auki.

"Mitä mä tunteilleni voin..." huokaisin.

"Onhan se ihan söpö." Seokjin sanoi.

"Mä en ois ikinä uskonu et sinä, Min Yoongi, ihastut just siihen!" Namjoon sanoi ja sai kyynärpäästäni kylkeen.

"Älä aliarvioi Jiminiä!" sanoin puolustaen poikaa ja Namjoon vain kohautti olkiaan luovuttaakseen.

"Yoongi mitä helvettiä sä teet?" kuulin tutun äänen tulevan lähemmäs. Nostin katseeni käytävään ja Hoseok seisoi kädet puuskassa edessäni.

"Mitä sä tänne tuut huutelee toisille?" Namjoon nousi ja lähestyi uhkaavasti kohti Hoseokia.

"Lopettakaa!" nousin ja menin poikien väliin. "Voitteko jättää meiät kaksin?" sanoin pojille ja Seokjin nousi ja veti Namjoonin mukaansa.

"Jungkook kerto mulle, miten Jimin tuli eilen kotiin itkien. Ja kuulemma sä oot osallisena tähän, ala selittää! Jimin oli ihan rikki." hän vauhkosi.

Istuin takaisin penkille ja hautasin kasvoni käsiini.

"M-mut eihän..." sanat takertuivat kurkkuuni. Olin jo saanut aikaseksi satuttaa Jiminiä. Tämä kaikki oli minun syytäni.

"Mitä sä sanoit sille?" Hoseok kysyi.

"Mä käskin sen pysyy erossa musta." sanoin niin hiljaa, että Hoseok juuri ja juuri kuuli sen.

"Ensin sä annat sen suudella sua ja otat sen sun luo yöks ja sit sä heität sen kuin nallin kalliolle. Jumalauta jätkä ryhdistäydy! Jimin ei ansaitse tollasta!" Hoseok sanoi, nousi ja lähti.

Hoseok puhui ihan totta. Olin kohdellut poikaa kaltoin, eikä hän todellakaan ansainnut tällaista. Olin ollut itsekäs ja ajattelin vain itseäni. En ansainnut Jiminiä, en ansainnut hänen anteeksi antoaan. Hänellä oli kaikki oikeus olla minulle vihainen.

Nousin penkistä ja lähdin tunnille. Kävelin portaat alas ja avasin lasisen oven käytävään. Takaani kuului hiljaisia askeleita ja kuulin särkyneen tutun äänen.

"Yoongi?"

-

Moii!
Mul oli nyt tää viikko syyslomaa ja otin lomasta ihan kaiken irti, eli en tehnyt mitään. En edes kirjottanu tätä, kunnes tänään iski inspis ja tällasen sain väkerrettyy.

Toivottavasti tykkäätte:3