The Love Triangle

02-perhosia

Olimme Hannan Alexandran ja Mirandan kanssa välitunnilla. Keskustelimme rakkauselämästä, ja siitä miten miehen ovat täysiä törppöjä. Toisin kuin minulla, Mirandalla on ollut monta suhdetta. Liian monta. Mutta nyt hänellä on hyvä suhde Alekin kanssa. Kello pirahti ja menimme luokkiimme. Minulla oli äidinkieltä. Siellä hän on. Erick. Ja siellä hän tulee olemaan tunnin kanssani samassa luokassa. En ymmärrä itseäni. En pysty keskittyä jos Erick on kanssani samassa huoneessa. Istuin aivan taakse ja yksin. En pitänyt siitä jos joku vieras istuu vieressäni. Yhtäkkiä Erick tulee luokkaan ja pamauttaa oven kiinni. Säikähdin pojan sisääntuloa. Hän näytti todella väsyneeltä. Hänellä oli tummat silmänaluset eikä huutanut "moi mitä jätkät?" huutoaan kenellekään kaverilleen. Hän käveli luokan takaosaa kohti ja istui viereeni. Mitä! Istui viereeni! Voi ei. Miten selviän. Sitä paitsi takana oli koko rivi tyhjää. Miksi juuri minun viereeni.

-Jos sanot sanaakaan sä kuolet, tuo murahti ja katsoi suoraan eteensä.

Säikähdin hieman mutta en kiinnittänyt huomiota. Etsin repustani piirustus vihon ja piirtelin siihen erilaisia perhosia. Näin sivusilmällä kun Erick nojaili kyynärpäällään pulpettiini ja katsoi mitä piirrän. Lopulta en enää kestänyt vaan nostin katseeni paperista Erickiin.

-Mitä sä tölläät? kysyin tylysti.

-En mitään. Kattelen ku piirrät, Erick vastasi.

Ihmettelin ettei tuo alkanut raivoamaan minulle. Kaikki jotka vänkäsivät hänelle vastaan lähtevät koulusta mustalla silmällä ja monilla haavoilla.

-Huomenta oppilaat! opettaja huusi luokan edestä ylipirteästi.

-Huomenta opettaja, oppilaat, mukaan lukien minä vastaamme.

-Ottakaa äidinkielen kirja esille ja sieltä sivu 64-65.

Otin kyseisen sivun ja näin kun Erick taas tuijotteli minua. Minua alkoi häiritsemään tuon käytös joten en epäröinyt kääntää päätäni tuolle.

-Nyt sä vittu lopetat ton tuijottelun, tiuskaisin kuiskaten.

-Entä jos en? Erick kysyi.

-Idiootti, kuiskasin hiljaa.

-Kiitos, Erick sanoi virnistäen.

Tunti jatkui normaalisti. Tein tehtäviä ja kuuntelin opettajaa. Olen aina ollut hyvä oppilas. Välillä tunsin katseen itsessäni, mutta en välittänyt.

-Tunti on päättynyt. Muistakaa läksyt! opettaja huutaa luokan edessä.

Laitoin kirjan reppuun ja lähdin kävelemään pois luokasta. Se oli päivän viimeinen tunti, joten pääsisin kotiin. Odotin ulkona, että Miranda tulisi. Hän oli luvannut tulla samaa matkaa kanssani. Miranda tulee ulos koulun ovista ja juoksee luokseni.

-Moi Mira, naurahdan.

-Helou. Ootko tulos Alekin bileisiin? Miranda kysyy.

-Häh? Mihin bileisiin? kysyin. Minulla ei ollut tietoakaan Alekin bileistä.

-Eli et oo kuullu. Sinne on tulos Hanna, Alexandra, Jace ja myös Erick, Miranda sanoo ja virnistää sanoessaan Erickin nimen.

-No saanks tulla? kysyin.

-Juu. Alek kysy et haluisitko tulla, Miranda sanoo ja lähdemme kävelemään.

-Moneltako ne alkaa? kysyn ja juoksen Mirandan perään.

-Kasilta, Miranda vastaa ja kääntyy.

-No? kysyin, sillä Mirandan kasvoilla oli kysyvä ilme.

-Eli oot tulos?

-No kai mä sit tuun, sanoin huvittuneena.

-