The Love Triangle

13-känninen Jace keskellä rantaa?!

Lähdimme Alekin kanssa kävelylle. Hän oletti, että minun pitäisi saada raitista ilmaa. Se oli aikalailla totta. Halusin päästä ulos.

-Haluisitko tehä jotain? Alek kysyi.

-No tällä hetkellä, kävellä sun kanssas, kuiskasin ja tartuin Alekia kädestä kiinni. Taas kerran tunsin lämmön kehossani Alekin kosketuksesta.

Kävelimme käsi kädessä kohti läheistä rantaa. Päästyämme sinne, ensimmäinen asia jonka huomasin oli maassa makaava henkilö. Irrotin otteeni Alekin kädestä ja kävelin hitaasti kohti tummaa möykkyä keskellä hiekkarantaa. Kävelin tuon vierelle ja menin kyykkyyn. Käänsin oletettavasti mieshenkilön ympäri ja olin pyörtyä kauhusta.

-Jace?

Alek käveli luokseni ja katsoi maassa makaavaa Jacea.

-Jaa, Alek kuiskaa hiljaa.

-Mitä me sille tehään? kysyin.

-Voi helvetin helvetti! kuulin alekin kuiskaavan.

-Pitäiskö...

-Joo, pitäis, Alek kuulosti todella pelottavalta. Hänen silmänsä suurenivat ja pystyin näkemän kuinka tuolta tulvi savua korvista ulos.

Alek laittoi Jacen käden tuon olan yli ja katsahti sitten minuun. Seisoin hetken paikoillani kunnes palasin takaisin todellisuuteen. Laitoin Jacen käden olkani yli ja nostimme hänet seisomaan. Lähdimme taluttamaa sammunutta Jacea kohti Alekin kämppää. Olin vihainen Jacelle, mutta en voinut vain jättää tuota makaamaan keskelle ei-mitään. En ole sellainen. Pystyn unohtaa kaunat ja olla siinä hetkessä. Pääsen huutamaan hänelle myöhemminkin. Kävelymatka tuntui ikuisuudelta, luultavasti juopuneen miehen takia joka on koko painollaan harteillani. Alek oli sen verran pitkä, että Jace nojasi minuun.

-Hei kaikki ok? Alek kysyi, kun aloin kävelemään hieman hitaammin.

-Joo on, vastasin ja yritin puristaa itsestäni viimeisetkin voimani.

-Hei mä pystyn taluttaa tän yksinkin, Alek vakuutti ja otti Jacen itselleen.

-Kiitti, kuiskasin ja näin Alekin huulilla vilahtavan hymyn.

Kun pääsimme vihdoin Alekin kämpälle hän avasi oven ja vei Jacen heti sänkyyn. Otin itse kengät pois ja suuntasin kohti olohuonetta. Alek tuli myöhemmin perästä. Hän istui sohvalle aivan viereeni. Yhtäkkiä tuo tarttuu minua kädestäni kiinni ja lepuuttaa sitä polvellaan. Han laittaa hellästi toisen kätensä omani päälle ja pitää niistä niin hennosti kiinni, etten edes tuntenut sitä. Se oli ihana hetki. Vain me kaksi ja sohva. Katselimme toisiamme suoraan silmiin ja pystyin näkemään Alekin silmissä tunteen... tunteen jota en osaa tulkita. Hän näytti lempeältä. Halusin vain olla. Halusin pitää Alekia käsistä kiinni ja tuntea hänen lämpönsä jota en ole koskaan aiemmin tuntenut. Hän oli ensimmäinen joka sai kehoni lämpenemään. Hän sai hymyn huulilleni, ihan sama mitä vitsejä hän kertoi, nauroin joka tapauksessa kaikille. Alek naurahtaa pienesti ja katsoo minua koiranpentuilmeellä suoraan sieluun.

-Silloin ku haluaa jotain tekee ton ilmeen, naurahdin.

-Mitäs oon sulle tällä kertaa velkaa? kysäisin ja sain Alekilta vain naurahduksen.

Hän katsoi minua silmiin ja näytti siltä kuin tietäisin.

-Hei älä luulekkaa et tietäisin, naurahdin.

Alek antoi minulle nopean suukon huulille ja katsoi minua taas silmiin.

-Aha... vai niin. Että meidän pikku Alekimme haluaisi pusun, no mikä ettei... kyllähän minä vois...

En ehtinyt kertoa tarinaani loppuun, kun tunnen jo Alekin pehmeät huulet omillani. Tunnen Alekin hymyilevän huuliani vasten. Se saa myös minut hymyilemään.

-Hei mä rupeen nauraa, jos et lopeta tota! Alek naurahtaa.

-No mitä mä nyt oon tehny? kysyin muka loukkaantuneesti ja ristin kädet rinnalleni.

-No oot tollanen söpöliini puppeliini halinalle, Alek lässyttää.

-Hei lopetaaa! yritin mutta ei onnistunut.

-Pikku teletappi palleroinen kultamussukka hanipuppeliini... Alek jatkoi luetteluaan.

Pian revin tuon kiinni itseeni hänen paitansa kauluksesta ja suutelen häntä niin rajusti ettei hän koskaan unohtaisi sitä. 

HeLlOuUuUu... mitäs mun pikku halinalle kultapuppeliineille kuuluu? Toivottavasti kaikkee hyvää :3 sori! Oli tylsä luku mut mua väsyttää joten.... BAIII! *ja jos et votee ja kommentoi Jace tulee ja syö :3* ei muuta.

~550 words~

-Mielipuolinen-