The Love Triangle

14-Cesiliellä on uusi rakastaja

Miten löysin itseni taas Alekin sängystä alusvaattesilla?

Alek oli hengästyneenä vieressäni minä maaten tuon kainalossa.

-Sä. Olit. Huikee! Alek huudahtaa hengästyneenä ja kääntyy minuun päin.

Virnistäen pienesti ja annan Alekille nopean pusun huulille.

-No sä oot ihana, kuiskasin.

-Niinhän mä oon, Alek naurahti.

Nousin istumaan ja etsin housuni lattialta. Puin ne päälleni ja etsin paitaani. Se oli aivan sängyn edessä. Kyykistyin ottamaan paitaa, kun Alek tarttuu minua lanteilta kiinni. Hän vetää minut sängylle istumaan ja siirtää hiuksen toiselle olkapäälleni. Hän hengittää kaulalleni, joka saa kylmät väreet kulkemaan kehoni lävitse. Hän suutelee kaulaani intensiivisesti ja kietoo kätensä samalla ympärilleni.

-Hei, Aleeeek! kuiskasin hetken ja yritin kurkotella lattialla olevaan paitaani.

-Niin? Alek kuiskaa ja hengittää taas niskaani saaden uudet väreet kulkemaan kehossani.

-Päästä irti! huudahdan ja yritän irrottaa Alekin otetta ympäriltäni.

Sain vihdoin revittyä Alekin ympäriltäni ja sain paidan päälleni. Kun käännyin Alekin puoleen hän istui sängyllä kädet puskassa murjottaen.

-Mikä on? kysyin.

Ei vastausta

-Aleeeek! huudahdin hieman turhautuneena.

-Sä! En saanu halia sua! Alek kuiskaa.

-Älä viitti mököttää, lässytin.

Alek nousee sängyltä ja kävelee vaatekaapilleen. Hän ottaa sieltä mustan hupparin ja revityt farkut. Menen halaamaan tuota takaapäin ja annan tuolle pusun niskaan. 

-Älä pliis oo mulle vihainen, kuiskaan hiljaa.

Alek kääntyy ympäri ja antaa minulle pusun.

-No saat tän kerran anteeks, Alek sanoo ja ristii kädet rintansa päälle. 

Näytän kieltä Alekille, joka taas vuorostaan virnistää minulle. Lähdemme nauraen käsikädessä kohti huonetta jossa Jace nukkui. Avasin huoneen oven....

-Se ei oo täällä!? Alek huudahtaa.

-Ei se kauas oo voinu mennä, sanoin rauhallisena.

Suuntasimme keittiöön jossa näimme huonovointisen näköisen Jacen ruokapöydän ääressä. Tuon katse oli lasittunut seinään.

-Jace? kuiskasin ja Jace käänsi katseensa minuun.

Hän nousi tuolilta ja näin, kun tuon silmäkulmat kostuivat. Kyynel täynnä surua ja katumusta valui nyt pitkin hänen poskeaan. Hän käveli luokseni ja seisoi siinä hetken. Pian hän liimasi itsensä minuun kiinni ja kiersi kätensä ympärilleni. Hänen päänsä nojasi olkapäälläni ja hän nyyhkytti hiljaisesti sitä vasten.

-Anteeks, Jace kuiskasi hiljaa korvaani niin, että vain minä kuulin sen.

-Shh, kaikki on hyvin, kuiskasin ja silitin Jacen selkää.  

Pian Jace irrottautuu minusta ja katsoo minua suoraan silmiin. Hän lähestyy kasvojani hitaasti, kunnes tutut kasvot muistuvat mieleeni.

Alek

Jace, en voi. Kuiskaan ja työnnän hänet pois.

-M..mit-

-Anteeks, kuiskaan ja käännyn hitaasti ympäri. Vilkaisen nopeasti Alekia, kun käännän nopeasti katseeni pois tuosta. Lähden kävelemään poispäin ja tunnen Alekin pistävän katseen itsessäni. Puin kengät nopeasti jalkaan ja lähdin ovesta ulos.

Tunsin polttavat kyyneleet silmäkulmissani, mutta en aikoisi itkeä, en nyt.

En halunnut Jacelle mitään muuta kuin hyvää, mutta... Minusta tuntuu, että minulla on uusi rakkaus, joka ei jättäisi minua pienestä väärinkäsityksestä.

Kävelin viileässä kesäyössä vailla päämäärä. En ehtinyt kauas, kun kuulin jo juoksuaskelia takaani. Minut käännettiin olkapäästä ympäri ja kohtasin siniset silmät omistavan Jacen huolestunut ilme kasvoillaan.

Jace kietoi kätensä ympärilleni ja puristi minua hellästi. Työnsin hänet pois ja pidin katseen varpaissani.

-Jace, en voi... sanoin aivan hiljaa.

-Mitä et voi? Jace kysyi ihmeissään.

-Olla... Sun kanssas, kuiskasin ääni käheänä ja purskahdin itkuun.

-Miten niin! Cesilie en oo enää vihainen sulle, voidaan jatkaa niinkuin ennen, Jace kertoi ja yritti tarttua olkapäästäni kiinni.

Väistin Jacen kättä ja nostin itkuiset kasvoni.

-Jace, se ei johdu siitä. Vaan...

-Niin!?

-Rakastan... Rakastin sua... Mut, mun sydän särkyi. En voi ottaa sitä riskiä enää, koska musta tuntuu, että teet sen uudelleen. Halusin todella pyytää anteeksi, mutta ku näin sut siellä baarissa pussailemassa jotain tyttöä... En kestänyt sitä enää. En halunnut enää sopia. Toivoin vain, että voisin pidellä sua kädestä ja tuntia sun ihana lämpö. Mutta... Jace.... En... Enää... Rakasta sua. Anteeks Jace. Se on ohi, kerroin ja lähdin kävelemään pöispäin. Kyyneleet pyrkivät silmistäni ja annoin niiden valua kaulalle saakka.

Jace tarttui minua kädestä kiinni sanomatta sanaakaan ja näin kyyneleet hänenkin silmissään. Vedin käteni pois Jacen hennosta otteesta ja lähdin katsomatta enää taakseni.

Kuulin Jacen purskahtavan kovaääniseen itkuun takanani, mutta en enää kääntynyt. Alek oli odottamassa minua parinkymmenen metrin päässä. Kävelin hänen luokseen ja nojasin tuon rintaa vasten. Itkin Alekin paitaan ja tein siihen märän läiskän. Alek silitti selkääni rauhoittavasti ja antoi minulle hellän suudelman päälaelle.

Irtauduin Alekin otteesta ja käännyin katsomaan Jacea, joka oli lyyhistynyt maahan itkemään. Hän näytti siltä kuin haluaisi lyödä jotain, mutta päätyi vain laskemaan nyrkissä olevan kätensä maahan. Kyyneleet valuivat kasvoillani samaa vauhtia kuin Jacellakin. Lähdin kävelemään kohti Alekin taloa ja Alek jäi seisomaan paikoilleen.

Avasin oven... Niin hiljaista... Kävelin Alekin huoneeseen ja paiskauduin sängylle. Purskahdan kovaääniseen itkuun ja puristin tyynyä niin lujaa kuin pystyin. Pian tunsinkin nukahtavani.

Hej! Mite menee? Itellä iha jees :3 en jaksa kirjottaa pitkää lörpöttelyä alle joten. Baiiiii!

~752 words~

-Mielipuolinen-