The Love Triangle

10-viha, pelko ja suru

Oven takana tosiaan oli kaikkea muuta, kuin hyvä ystäväni ja rakas poikaystäväni. Ovella seisoi Erick. Hän tutkaili minua liekehtivillä silmillään. Niistä paistoi viha, pelko, suru ja tunne, jota en osannut tulkita. Erick kävelee minua päin katsoen minua suoraan silmiin. Yritin perääntyä, mutta pian selkäni takana oli seinä. Käänsin pääni sivuun ja puristin silmäni tiukasti kiinni. Erick tarttuu minua leuasta ja kääntää sen väkisin katsomaan itseään. Hän kurottautui korvani viereen ja kuiskasi:

-Rakas, sulla ei oo enää mahdollisuutta päästä pois.

Tunsin Erickin huulet korvanlehdelläni. Tuo oli epämukavin tilanne ikinä missä olen ollut. Toivoin todella, että Alek ja Jace astuisivat tuosta ovesta tällä sekunnilla sisälle. Erick näykkäisi korvanlehteäni, joka sai minut säpsähtämään. Erick laittoi toisen kätensä seinää vasten pääni viereen ja toisen poskelleni. Tunsin silmänurkkieni kostuvan. En halunnut tätä. En tosiaankaan halunnut tätä.

-Erick päästä mut pois, kuiskasin hiljaa.

-Ei onnistu. Mä aion saada sen mikä mulle kuuluu, Erick murisi.

Poskelleni valahti lämmin kyynel, joka valui poskeani pitkin paidalleni tehden siihen märän läiskän.

-Voi älä itke kultaseni. Tämä tulee olemaan ihanaa, niin mulle ku sullekki, Erick hymähti.

Erick hivuttautui kasvojeni lähelle ja katseli minua suoraan silmiin. Tuo sulki silmänsä ja suuteli minua intohimoisesti. En vastannut suudelmaan. Yhtäkkiä takanamme aukesi ovi. Erick ei ilmeisesti kuullut sitä.

-Mitä helvettiä sä täälä teet! Alek huudahti.

Jace repi Erickin irti minusta ja työnsi tuon seinää vasten. Jace tarttui Erickiä paidan kauluksesta ja oli valmiina lyömään tuota. Alek irrotti Jacen Erickistä ja nyökkäsi minuun päin. Jace katsoi minua hieman säikähtäneenä. Olin aivan paniikissa koko tilanteesta. Jace juoksi luokseni ja otti minut halaukseen. Itkin hänen olkapäätään vasten ja kiersin heikot käteni tuon ympärille. Alek ja Erick huusivat toisilleen kunnes Alek vihdoin heitti Erickin ulos. Alek käveli luoksemme ja katsoi minua hieman anteeksipyytävästi. Jace irrottautui minusta ja otti kädestäni kiinni.

-Sori Cesilie. En ois saanu jättää sua yksin, Alek sanoi hieman surullisena.

-No ethän sä voinu tietää, vastasin hymyillen ja halasin Alekia.

-Mut mä silti jätin sut yksin, Alek sanoi hieman ankarasti itselleen.

-Mun olis pitänyt ottaa sut mun mukaan, Alek vielä lisäsi.

-Shh, nyt kaikki on ok ja se on teidän ansiota, kerroin hymyillen.

-Mä en olis ikinä antanu itelleni anteeks, jos sulle olis käyny jotain, Alek nyyhkytti olkapäälleni.

-Mä meen tonne, Jace sanoo mustasukkaisuus kaikuen tuon äänestä.

-Mikä sille tuli? Alek kysyy katsoen Jacen perään.

Kohautan vain olkapäitäni ja painaudun Alekiin kiinni. Tuo silitteli hiuksiani ja piti toista kättään selälläni. Kierrän käteni Alekin ympärille ja nautin tuon lämmöstä. Hän, jos joku osasi välittää aidosti. Irtauduin Alekista haluamattani, mutta halusin myös ettei Jacella ollut epäselvyyksiä. Kävelin olohuoneeseen missä Jace istui sohvalla kasvot haudattuna käsiinsä. Kävelin Jacen viereen ja olin tarttumassa tuota olkapäästä.

-Kaiken sen jälkeen, Jace kuiskaa.

-M... Mitä?

-Ku pyörryit mun viereen, koska välitit. Pidit mua käsistä kiinni sairaalassa ja suutelit mua. Kaiken ton jälkeen satutat mua näin? Jace selittää nostaen kyynelistä märät kasvonsa minuun päin.

-Anteeks Jace mä.... En tarkottanu, yritin kertoa.

-Hei ei sun tarvii selitellä enempää, kyllä mä tiedän, että sulla ja Alekilla on suhde ja tajuun, jos haluut jättää mut, Jace sanoo ja nousee sohvalta.

Tunnen kyynelten tulvivan poskillani. En todellakaan halunnut tätä. Jace kyykistyy eteeni ja pyyhkii kyyneleeni pois.

-Nähdään vielä joskus Cesilie Feliz, Jace kuiskaa korvaani ja antaa minulle vielä suukon poskelle kunnes lähtee kävelemään.

Jäin avuttomana seisomaan keskelle olohuonetta. Yhtäkkiä romahda maahan ja alan itkeä lohduttomasti. Alek juoksee huoneeseen ja kyykistyy eteeni.

-C mikä on? Alek kysyy ja kohottaa katseeni nostamalla leukaani.

-Jace jätti mut, itkin hysteerisesti.

Alek kietoo kätensä ympärilleni ja keinuttelee minua siinä hetken.

-Haluutko kertoa miks? Alek kysyy.

-Se... Se luuli et meillä on suhde, kerron ja yritän tasata hengitykseni joka oli melkein mahdotonta.

-Meillä. Suhde? Alek kysyy ihmeissään.

Nyökkään ja painaudun kiinni Alekiin. Alek silittelee hiuksiani ja hyssyttelee minua lohduttavasti. Hän kuiskii minulle lohduttavia sanoja ja pitää minua kädestä. Olisin voinut nukahtaa siihen, ja nukahdinkin. Siihen oli ihana nukahtaa. Alekin lämpimään syleilyyn.

Heiiiiii! Soriiiiiiii! Oon kauhee tyyppi :) kirjoitin viimeksi puoli ikuisuutta sitten :D toivottavasti ette vihaa mua 😅 pitäkää kiva päivä ja votetkaa! Jos ette votee nii.... Nii.... Demonit syö. Hei hei :)

~668 words~

~Mielipuolinen~