The Love Triangle

11-Luojan kiitos olet täällä!

-Cesilie, Alek kuiskaa.

-Hmmh?

-Mun pitäis puhuu Jacelle, Alek mutisee.

-Öh.... hymähdän, kun tajuan makaavani edelleen Alekin sylissä.

Nousen äkkiä punastuen. Alek naurahtaa ja nousee lattialta. Tuo ottaa kännykän sohvapöydältä ja istahtaa sohvalle. Hän näpyttelee puhelintaan hetken kunnes nousee ylös. Hän kävelee eteiseen ja rupeaa pukemaan kenkiään jalkaan.

-Mihin meet? kysyn hieman peloissani. Jään taas yksin.

-Etin Jacen. Se on estänyt mut whatshapissa eikä vastaa viesteihin. Mihin se menis? Alek miettii.

-No saatan olla tylsä mut täs lähellä on baari, jos käyt kattoo siel, ehdotan.

Alek ottaa takin naulakosta ja astuu ulos asunnostaan.

-A... Alek, kuiskaan hiljaa.

-Hmmhmm.... Tuu sit, Alek hengähtää.

Puen äkkiä kengät jalkaan ja astun ulos asunnosta. Astelemme ulos ja suuntaamme kohti baaria. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan matkan aikana. Joko kumpikaan ei keksinyt puheenaihetta, tai Alek oli vihainen minulle. Minähän se olin jonka takia heidän ystävyytensä hajosi. Heidän kahden välillään oli jotain. Niinkuin side joka yhdistää noita kahta niin ihanaa miestä. He ovat kuin veljeksiä ja ovat aina olleetkin. Siitä lähtien, kun tapasin Jacen olemme olleet parhaita ystäviä. Mutta Alek on hänelle parempaakin kuin paras ystävä. En anna itselleni ikinä anteeksi, jos heidän siteensä katkeaisi takiani.

-Alek, kuiskaa hiljaa.

Alek pysähtyy ja kääntyy minuun päin. Hän katsoo minua suoraan silmiin. Tunnen kyyneleet silmissäni, kun näen Alekin katseen. Pian purskahdan lohduttomaan itkuun. Alek ottaa minut halaukseen ja kuiskii ettei ole hätää.

-Alek, ootko sä vihainen mulle? kysyn itkuisena.

Alek irrottautuu minusta ja katsoo minua taas silmiin. Hän tutkailee minua hetken kunnes vastaa:

-Ei, en ole.

Hän pyyhkii kyyneleet pois kasvoiltani ja silittää poskeani peukalollaan.

-

Seisoimme baarin oven edessä. Kuulin kännisten miesten huutavan sisällä. Alek hengähtää syvään ja avaa baarin ovet. Ensiminen asia jonka näen, kun astun baariin säsälle, on Jace pussailemassa jotain tyttöä. Katson näkyä hetken, kun tunnen silmieni kostuvan. Juoksen ulos baarista. Itkuni on yltynyt matkan aikana. Juoksen kerrostalolle oikeaan rappuun. Etsin sieltä nimeä ovea jossa lukisi "Wiley" toivoin ettei Alek olisi kiireessä laittanut ovea lukkoon. Onneksi ei ollut. Paiskasin oven kiinni ja juoksin Alekin vierashuoneeseen. Itkin sängyllä monta kymmentä minuuttia.

-Luojan kiitos oot täälä! Alek huudahtaa takaani.

Säpsähdän ja käännyn ympäri. Silmäni olivat aivan turvonneet ja punaiset.

-Voi Cesilie, Alek kuiskaa. Hän kävelee sängyn viereen ja istahtaa siihen. Nousen istumaan ja purskahdan taas itkuun. Alek ottaa minut syliinsä ja kietoo kätensä ympärilleni. Hän silittää hiuksiani ja kertoo monet kerrat ettei ole hätää. Kapuan pois Alekin sylistä ja istahdan sängylle. Olen saanut tasattua hengitykseni ja pystyin taas puhua selkeästi.

-Kaikki ok? Alek kysyi.

Nyökkään vastaukseksi. Käännän katseeni alas. Yritän hillitä itkuni. Huh, onnistuin.

Alek on hetken hiljaa kunnes tarttuu minua leuasta kiinni ja kohottaa katseeni. (toi kuulosti oudolta xd) Katsomme toisiamme syvälle silmiin. Yhtäkkiä Alek riuhtaisee minut lähelleen ja suutelee minua. Ensin se oli vain viaton suudelma kunnes se muuttui rajuksi. Istuin Alekin syliin ja sujautin käteni tuon paidan sisälle.

Yhtäkkiä vierashuoneen ovi avautuu......

Hahahahahaa! Hmmm....... Miten käy Cesilielle ja Alekille????? Kommentoikaa luuletteks et niist tulis jotain??? :3

~483 words~

-Mielipuolinen-