The Love Triangle

04-itkua ja naurua joka lähtöön

Jace tuli huoneeseen väsyneen näköisenä.

-Mistä te puhutte? Jace kysyy ja istahtaa viereeni sohvalle.

-Me puhutaan elämästä ja siitä kuinka epäreilua se välillä on, Alek sanoo naurahtaen.

Nousen sohvalta ja lähden kävelemään.

-Mihin sä lähet? Jace kysyy.

-Ihan kuule omaan huoneeseen, sanon ja lähden kohti vierashuonetta.

Astuttuani huoneeseeni en nähnyt Erickiä missään. Ehkä hän on lähtenyt jonnekkin. Menin sängylle mahalleni makaamaan ja avasin puhelimeni näytön. Selaislin somejani ja katsoin oliko minulle sattumoisin tullut uusia seuraajia. Selasin puhelintani hetken, kun ei ollut enää tekemistä. Nousin sängyltä ja astelin huoneen ovelle. Olin avaamassa ovea, kun se aukesi nenäni edestä. Näin Erickin pyyhkeeseen kääriytyneenä hiukset märkinä ja vesi valuen pitkin hänen kasvojaan. Hänellä oli paljas yläosa ja se sai minut punastumaan. Yritin mennä Erickin ohi, mutta tuo ei väistänyt.

-Voito nyt ystävällisesti väistyä? kysyin katsoen Erickiä silmiin.

-En voi, tuo vastasi yksinkertaisesti.

-No vittu minä kävelen läpi, sanoin ja yritin työntää Erickiä pois tieltäni.

-Kuule toi ei auta, Erick naurahti.

-Noku sä et voi väistää nii pakko mun on jotain tehdä, sanoin jo hieman ärsyyntyneenä.

-No se saattaa olla, että joudut yrittää aika kauan, Erick naurahti.

Minua vain turhautti tänä aamuna niin paljon, että rupesin itkemään Erickin käytöksestä. Lyyhistyin maahan ja itkin.

-Hei vou, vou, vou. Itkeks sä? Erick kysyi ja kyykistyi viereeni.

-No vittu miltä näyttää! huusin ja tönäisin tämän kumoon.

-Hei anteeks en mä tarkottanu, Erck sanoi ja silitti selkääni.

-Ei se haittaa, sanoin ja rupesin nauramaan.

-Siis nauratko sä, vai itketkö sä?

-Nauran! sanon nauraen.

-Siis onko kaikki hyvin? Erick kysyy hieman pelästyneenä.

-On, on. Mä olin vaa vähä outo, sanoin ja käännyin Erickiä kohti.

Kiedoin käteni tuon niskan taakse ja vedin hänet suudelmaan. Istuin hänen päälleen ja kaadoin hänet maahan. Kikattelin suudelmien väleissä ja heiluin epätavallisesti Erickin sylissä.

Erick irrottautui suudelmasta ja katsahti minua kuin hullua.

-Sä kuulostat ja käyttäydyt ku olisit kännissä, Erick sanoi ja naurahti lopussa.

-En mä oo kännissä, mistä mä ny tähän hätään olisin juomia hommannu? kysyin ihmeissäni.

-Hetkinen. Nythän sä oot ihan normaali, Erick sanoi ja nousi istumaan.

Tuossa vaiheessa tajusin mitä olin tehnyt. Hento puna nousi poskilleni ja nousin pois Erickin sylistä.

-Sori, sanoin hieman nolona.

Erick naurahti ja nousi seisomaan. Hän ojensi kätensä ja kysyi:

-Eikös sun pitäny mennä johonki?

-Ai nii. Joo, piti, vastasin ja nousin ylös.

Kävelin pois huoneesta ja jäin nojailemaan seinään. Valuin seinää pitkin maahan ja laitoin polvet koukkuun. Painoin pääni polviini ja mietin miten voinkaan olla niin nolo. Kun olin kerännyt itseni, nousin maasta ja astelin olohuoneseen missä kaikki muutkin ovat.

-Moi Cesilie, Jace moikkaa heti ensimmäisenä.

-No helou, vastaan ja istahdan maahan Alexandran viereen.

-No mitäs C, Alexandra kysyy.

-Ihan ku olisit itkeny, Alek puolestaan kertoo.

-No mitäs, jos oonki, sanoin hieman turhautuneena. En jaksaisi selittää tätä heille.

-Miks oot itkeny? Miranda kysyy huolestuneen kuuloisena.

-No, jos noin paljo kiinnostaa nii syy on ihan vaa Erickin, vastaan ärsyttävästi hymyillen.

-Mitä se kusipää on nyt sitte tehny? Jace kysyy ja nousee seisomaan ilmeellä "Minä lähden taisteluun."

-Hei lopeta, Alek sanoo ja tönäisee Jacea olkapäälle.

-Ei se oo mitään tehny vaa oon ite koko maailman noloin tyyppi, sanon ja nousen itsekin seisomaan.

-Häh? Jace kysyy.

Istahdan sohvalle ja henkäisen syvään. Jos en nyt kertoisi, minulta kyseltäisiin koko loppuelämä mikä minua vaivaa.

-No minäpä kerron. Se ei päästäny mua ohi ja sit rupesin itkemään, koska mua vaa ärsytti nii paljo. Sit kaaduin maaha ja itkin siinä. Sitten Erick pyys anteeks ja mä vaa sanon et ei mitään. Mut yhtäkkiä mä rupeen nauramaan ja ei lisättävää, vastaan lyhyesti.

-Siis mikä toi "ei lisättävää"  juttu sit niinku oli? Miranda kysyi virnistäen.

-No päättele ite, sanoin ja kävelin keittiöön.

Otin lasin kaapista ja laitoin siihen kylmää vettä. Join veden ja istuin ruokapöytään. Minua alkoi huimaamaan aivan järkyttävästi. Päähän sattui ja oli kamalan huono olo. Erick astelee keittiöön ja säntää luokseni.

-Onko kaikki ok? Oot tosi kalpee ja näytät huonovointiselta, Erick sanoo ja kokeilee otsaani.

-Mua pyörryttää, mutisen hiljaisesti.

-Sun otsa on ihan kuuma, Erick sanoo ja nostaa minut syliinsä.

-Mulla on huono olo, sanon Erickille joka kantaa minua vierashuonetta kohti.

-Kohta pääset lepäämään, Erick vastaa.

Kun kävelimme olohuoneen ohi, muut kyselivät mikä minulla on, mutta Erick ei sen enempää selitellyt. Hän ilmeisesti tiesi, että haluan mahdollisimman nopeasti sänkyyn lepäämään. Erick laski minut pehmeälle vuoteelle ja peitteli minut. Hän antoi vialä suukon otsalleni ja katseli minua suloisesti. Yhtäkkiä Jace tulee huoneeseen ja juoksee luokseni.

-Mikä sulla on? Jace kysyy äänessään huolestunut sävy.

-Mua vaan pyörryttää, sanon hymyillen.

Pian muutkin jo tulevat huoneeseen ja kyselevät vointiani. Pian silmäluomeni painautuivat kiinni ja nukahdin.

Pöö! Mitäs piditte. Ajattelin tehä tällee tylsyyteen uuden luvun. Toivon et pidit. Kommentoikaa ja votetkaa.

~764 words~

-Mielipuolinen-