The Love Triangle

07-kerrotaan muille

Kävelimme käsikädessä Jacen kanssa kohti Alekin taloa. Katsahdin tuota vähän väliä ja hymyilin leveästi. Tuo enkeli sai minut aina hyvälle tuulelle.

-Jace, kuiskaan hiljaa ja Jace kääntää katseensa minuun pysähtyen.

-Niin kulta? Onko joku hätänä? Jace kysyy hieman huolissaan.

Raavin hieman niskaani, kun sain sanat suustani.

-Ootko tosissasi, tai siis niinku meistä, kysyin todella hiljaa, mutta niin, että Jace kuuli sen.

-Tottakai olen! En olisi muuten kysynyt sua mun tyttöystäväksi. Oot mulle TÄRKEE ja tuut aina olemaan, Jace sanoo ja kumartuu kasvojeni korkeudelle. "Jace oli todella minua paljon pidempi. Voisi luulla häntä jopa isäkseni pituuseromme vuoksi"
Jace antaa herkän suudelman huulilleni ja nousee takaisin ylös. Hän tarttuu taas käteeni kiinni ja vetää minua perässään. Olin onnellinen tuon ihanan olennon kanssa, vaikka olemmekin olleet yhdessä vasta parikymmentä minuuttia tunsin silti palavaa ihastusta häneen. Nojasin hellästi hänen käsivarteensa ja kävelin hiljaa hänen vierellään. Pian olimmekin jo Alekin ovella ja olisin itse koputtanut, mutta Jace vain ryntäsi sisään. Hän oli yksi Alekin parhaista kavereista, joten hän tekee tuota varmaan joka päivä kertomatta edes tulostaan. Kävelimme olohuoneeseen ja kaikki istuvat sielä. He katsovat meitä ja ryntäävät kaikki halaamaan meitä.

-Siis mitä tapahtuu, kysyin hieman naurahtaen.

-Te olitte varmaan kolme kuukautta tuola, Miranda sanoo huolissaan.

-Jaahas, mutisen huvittuneena.

Vihdoin, kun muut irrottautuvat ovat meistä ja istuvat takaisin sohvalle tai lattialle. Katsoimme toisiamme Jacen kanssa ja virnistimme muille.

-Mitäh? Alexandra kysyy hieman hämillään.

-Meillä olis teille vähä kerrottavaa, Jace sanoo ja katsoo minua kysyvästi.

Nyökkään ja tartun häntä kädestä kiinni.

-Mä ja Cesilie juteltii vähä asioista ja.... Nyt me seurustellaan, Jace sanoo hymyillen ja suutelee minua.

-OMG, OIKEESTI! Miranda huutaa ja purskahtaa itkuun.

Hän juoksee luokseni ja halaa minua tiukasti. Silittelin hänen selkäänsä ja hiuksia. Miranda nyyhkyttää vasten rintaani ja pian irrottautuu minusta.

-Oon niin onnellinen teidän puolesta, Miranda sanoo ja halaa minua vielä kerran.

Muut pitivät käsiään suun edessä ja katsovat meitä kauhuissaan. Yhtäkkiä Erick nousee sohvalta ja lähtee ovet paukkuen huoneeseensa.

-Mikäs sille tuli? Hanna kysyy ja yrittää katsoa Erickin perään.

Kaikki vain katsoivat toisiaan ja oudistelivat päitään. Annan vielä Jacelle pusun ja istun sohvalle Miranda perässäni. Hän halaa minua edelleen ja nyyhkyttää minua vasten. Jace menee keittiöön ja laittaa hanan päälle. Ilmeisesti meni juomaan vettä. Silittelin Mirandan hiuksia ja hyssyttelin häntä. Muut vain naureskelivat Mirandan käytökselle ja juttelivat omiaan. Pian kuulen Mirandan tasaisen hengityksen ja tajuan hänen olevan nukahtanut.

-Alek, vie tää omaan sänkyyn, kuiskaan ja Alek nousee sohvalta ottaen Mirandan syliinsä.

-Mihin se Jace meni? kysyin ja katsoin tyttöjä.

-Keittiön, he vastaavat yhteen ääneen.

-Mut se on ollu sielä jo aika kauan, sanon ja nousen sohvalta.

Kävelen keittiöön ja näen Jacen istumassa ruokapöydässä vesilasi kädessään katse lasittuneena seinään. Kävelen hänen viereensä ja annan tuolle suukon poskelle. Ei reaktiota. Heiluttelee kättäni tuon naaman edessä enkä saanut häneen mitään kontaktia. Yhtäkkiä hänen silmästään tipahtaa yksinäinen kyynel. Silloin rupesin heiluttelemaan Jacea, jotta hän heräisi. Yhtäkkiä hän säpsähtää ja katsoo minua itkuisilla silmillä. Hän halaa minua tiukasti ja nyyhkyttää olkapäätäni vasten. Olin hetken yllättynyt hänestä kunnes vihdoin kierrän omat käteni tuon ympärille.

-Mikä tuli? kysyin Jacen kaulaa vasten.

-Pidä musta vaan kiinni, Jace sanoo itkuisena.

Tiukensin otettani ja annoin suukon Jacen pehmeisiin hiuksiin. Hetken halailun jälkeen irrottauduin Jacesta ja näin hänen hengähtävän raskaasti.

-Haluisitko tulla vähä juttelee? kysyin.

Jace nyökkäsi ja nousi seisomaan. Kävelimme vierashuoneeseen ja istahdimme sängylle.

-Mitä kävi? kysyin heti päästyämme istumaan.

-En mä tiedä, Jace sanoo ja painaa päänsä alas.

-Ihan ku joku olis puhunu mulle, niinku äiti olis puhunu mulle. Se sano et kaikki on hyvin ja kerto miten onnellinen se on mun puolesta. Se kerto myös miten ylpee se oli musta ku pysyin aina vahvana vaikka mitä tapahtui, Jace selitti lumoissaan.

-Sä taidat ilmeisesti oikeesti kaivata sitä? kysyin ja katsahdin Jaceä.

Jace nyökytti päätään ja kaatui selälleen sängylle.

Kaaduin hänen perässään ja nojasin tuon rintaan.

-Mä tiedän, että se on ylpeä susta, ja siihen on aihettakin, sanoin ja menin istumaan hänen päälleen.

Kaaduin takaisin hänen rinnalleen ja tunsin hänen sydämensä sykkeen. Jace silitti hiuksiani rauhoittelevasti ja nukahdin siihen. Siihen lämpimään syleilyyn.

Päivää! Ehkä meen vaa nukkuu... Kello on: 0.19 :)

~670 words~

-Mielipuolinen-