bad boy|Yoonmin|valmis

20:20

(Jiminin näkökulma)
Herään kelloni soittoon.
Olin valinnut soittoäänekseni ärsyttävimmän äänen jonka olin löytänyt että varmasti heräisin siihen.
Katsahdan puhelintani.
"Kaksi uutta viestiä instassa."
Sanon hiljaa itsekseni.
"YOONGILTA" huudan ja tajuan että vanhempani ovat kotona.
Avaan viestit.
"et sit vastaa" "eikö sul oo opetetty käytös tapoja"
Pyöräytän silmiäni enkä vastaa mitään.

Puen vaatteeni, pesen hampaani ja meikkaan.
Minulla kesti meikkaamisessa niin kauan että en ehdi syömään aamupalaa.

Puen ulkovaatteet päälleni (samat kuin eilen) ja lähden linja-autopysäkille.
Muistan että samalle pysäkille tulisi tuo bad boy joka laittoi minulle viestiä.
Kävelen lyhyin askelin pitkin asfalttitietä ja kohta saavutankin linja-autopysäkin.

Siellä Yoongi jo on ja minut valtaa pieni paniikki. Mitä jos hän yhtäkkiä alkaisi puhumaan minulle?
Keräsin itseni ja astelin suurin askelin pysäkin tolpan kohdalle.
Poika vilkaisee minua ja hänen naamalleen leviää pieni virne.
Katson poikaa hämilläni ja näen kuinka linja-auto kaasuttaa paikalle.

Astun sisälle kuumaan linja-autoon.
Harmikseni linja-auto on täynnä mutta löydän kuitenkin yhden vapaan paikan. Istun penkille ja laitan repun viereiselle penkilleni.
Musta hiuksinen Yoongi kävelee paikalle. "voinks istuu tähä ku misää muual ei oo paikkoi?" tämä kysyy.
Katson poikaa pitkään mutta otan repun pois toiselta penkiltä.
Matka meni lähes ongelmitta ja bussi pysähtyi koulumme eteen.
Astun pois bussista.

Lähden kävelemään kohti koulu-rakennustani.
Näen Jungkookin kävelemässä vähän matkan päässä joten päätän juosta tämän luokse. Kerron tälle kuinka musta hiuksinen bad boy oli laittanyt minulle viestiä ja istunut viereeni bussissa.
Kookien mielestä oli täysin selvää että poika oli iskenyt silmänsä minuun vaikka minusta se vaikutti aika epätodennäköiseltä juuri kun hän oli valittanut minulle kaikesta ja huutanut päin naamaa.

Tunti alkoi eikä Yoongia näkynyt missään. Mietein hetken, kunnes tajusin miksi minä hänestä huolehtisin, mehän ei olla edes kavereita.
Opettaja käski ottaa sivun 100 matematiikan kirjasta.

Minua ei kiinnostanut yhtään opiskella mutta minun oli pakko jos halusin hyvää lukioon.
Näin kuinka Yoongi asteli sisään luokan ovesta.
Opettaja katsoi poikaa pitkään ja vihaisesti ja ohjasi tuon istumaan viereeni.
Pojan suupielet kääntyvät virneeseen kun hän istuu viereeni.

Tunti meni niinkui kaikki muutkin tunnit.
Kellot soittivat ja minä jäin pakkaamasn reppuani.
Tunnen kuinka joku ottaa kiinni olkapäästäni ja kääntää minut.
Se oli taas se hiton Yoongi.
"mitä asiaa sulla nyt taas on?"
Kysyn.
"kai sä tiiät et jos käyttätyy ilkeesti saa rangaistuksen?"
"ööh..mikä se on??"
Sain sanottua.
"katotaa sitä sitten myöhemmin, älä sit enää oo ilkee tai saat lisää rangaistuksii"
Tämä vastaa.
"ömm.. Okei?"
Vastaan ja poika irrottaa minusta.
Tämä laittaa reppunsa selkäänsä ja lähtee pois.
Minä jäin tuijottamaan pojan perään, varmasti aivan punaisena.

-

Koulupäivä loppui.
Olin miettinyt mitä tuo poika oli oikein miettinyt kun hän sanoi että "miettii rangaistusta myöhemmin"
Ehkä hän lyö minua tai jtn vastaavaa.
En ollut oikein varma.
Poika kyllä vaikutti siltä että löisi jos häntä hiukankin ärsyttäisi.

Lähdin kävelemään kohti bussipysäkkiä.
Onneksi Yoongi oli lähtenyt jo vähän aikaisemmin koulusta kuulemma "perhe riitojen takia" en oikein uskonyt pojan selityksiä, mutta mikäs siinä sillä olisin minäkin lähtenyt mutta en uskaltanut. Enhän minä sitten pääsisi huippu lukioon ja sieltå hyvään työpaikkaan ja sitten en saisi rahaa ja joutuisin muuttamaan kadulle, enkä minä sellaista elämää haluaisi.

Saavun bussipysäkille ja linja-auto kaasuttaa paikalle.
Hyppään kyytiin ja istahdan penkille.
Tae oli luvannut tulla tänään minun luokseni.
Linja-auto nytkähtää liikkelle.
Istuin hiljaa kyymassa bussissa ja katselen näkymiä.
Puhelimeni piippaa viestin merkiksi.
Tuntematon numero: keksin rangaistuksen, tuu koulun pihalle klo 20:20.