Tälläset alku sanat multa tähän väliin. Tätä on nyt sitte skipattu sillee et on kouluaamu ja Yoongi ja Jimin on omissa kodeissaa. Tässä luvussa on muuten todella itsetuhoisia juttuja joten jos sä kärsit niistä niin ole kiltti äläkä lue tätä lukua. Varotan aina tälleen alussa että tiedätte sitten olla lukematta jos siltä tuntuu.
*
(Yoongin näkökulma)
Yksi, kaksi ja ehkä vielä kolmaskin.. En voi lopettaa. Näen kuinka veri valuu kädestäni lattialle. Minua huimaa enkä saa kunnolla henkeä. Katson lattiaa enkä nää muuta kuin punaista. Veitsi tippuu kädestäni. Horjun ja itken. Mielessäki pyörii vain kuinka jonkun tuntemattoman tytön huulet ovat poikaystäväni omilla. Se kuinka he suutelivat rannalla auringon paistessa. En saa sitä pois mielestäni. Olin luottanut tuohon poikaan, olin kertonut hänelle kaikki huoleni mutta ei. Hän oli hylännyt minut. Halusin päästä pois tästä tuskasta. En jaksa. En voinut luottaa enään kehenkään minulla ei ollut kavereita ja poikaystäväni oli ollut minulle kaikki kaikessa. Hän tiesi minun synkimmätkin salaisuudet. Hän tiesi ongelmistani, mutta teki silti minulle näin. Muistan kuinka poika juoksi perääni mutta en kuunnellut. Hän yritti soittaa, en vastannut. Kaadun lattialle. Kuulen kuinka äitini juoksee huoneeseeni ja kiljuu. Hän ravistelee minua mutta turhaan En heräisi enää, en voinut, en saanut, enkä ainakaan halunnut. Tämä oli tässä.
Herään todellisuuteen. Näin jälleenkerran unta tuosta hirveimmästä hetkestä elämässäni.
Nousen sängystäni ja raahaudun puol väkisin kaapilleni valitsemaan vaatteet kouluun. Hetken harkinnan jälkeen päätän laittaa valkoisen paidan ja siniset farkut. Vaatteet eivät olleet yhtään mun tyyliin sopivat, mutta ehkä Jimin tykkäis näistä vaatteista. Noniin sekoitin Jiminin taas tähän. Kävelen keittiöön ja selailen puhelintani. Kävin läpi kaikki uudet snäpit joita ei kovin montaa ollut edes tullut. Enimmäkseen vain siltä saakelin Jiminiltä joka oli pyörinyt päässäni eilen illalla ja nyt tänä aamusti.
Söin aamupalaksi banaanin ja join vettä. Laitoin viestin Jiminille tulisiko tämä kouluun linja-autolla ja vastaus tulikin aikalailla heti että "tottakai". Vastaus nauratti minua, mutta en tiedä miksi. Se vaan kuulosti sellaiselta "Jiminimäiseltä" (voin sanoo et kirjotin ton varmaa 10 kertaa)
Valitsin naulakosta sinisen farkkutakkini ja lähdin kävellen kohti pysäkkiä. Huomasin hattarapään vähän matkan päässä olevalla pysäkillä. Heilutin ja poika heilutti takaisin ehkä vähän yli innokkaasti. Tämä juoksi luokseni ja hyppäsi syliini." heippa vaan sullekki" sain sanottua nauruni seasta.
Jiminin laskeuduttua tämä katsoi minua päästä varpaisiin. "huh, nyt sul ei oo hautajais look" tämä sanoi ja rutistin pojan halaukseen.
* Olkaas hyvä, siinä teille luku taas pitkään aikaan. Laittakaas niitä kysymyksii tulille ja kertokaa mielipiteitä tästä kirjasta💜💜💜💜
Rất tiếc! Hình ảnh này không tuân theo hướng dẫn nội dung. Để tiếp tục đăng tải, vui lòng xóa hoặc tải lên một hình ảnh khác.
