(Jiminin näkökulma) Kävelin pysäkiltä kotiinpäin ja kuuntelin luonnosta tulevia ääniä. Rakastin ulkona olemista ja luontoa.
Pian kotini jo näkyikin. Avasin kotini oven ja astuin sisälle taloon. Ilmassa leijaili pullan tuoksu. Ilmeisesti äitini oli leiponut pullaa sillä hän rakasti kokkaamista ja leipomista. Heitin reppuni eteiseen ja lähdin kävelemään keittiöön. "moi" sanoin. "aa moi sä tulitki jo" äitini vastasi. Hän oli minua hieman pidempi ja hyvin nuori. Osa luuleekin häntä siskokseni ja jopa tyttöystäväksikin.
Nappasin pullan pelliltä ja lähdin kävelemään huoneeseeni.
Istuin sängylläni. Olin soittanut Yoongille varmaan miljoona kertaa mutta puhelu oli mennyt aina vastaajaan. Silmästäni vierähti kyynel. Olin todella huolissani.
Päätin käydä katsomassa onko Yoongi kotona. Otin avaimet pöydältäni ja laitoin kengät jalkaan. Lähdin tarpomaan suurin askelin kohti Yoongin kotia. Kun saavuin tämän ovelle soitin ovikelloa.
Pelkäsin hetken että tämän vanhemmat olisivat tulleet avaamaan mutta Ilokseni Yoongi tuli avaamaan oven. Tämän silmät olivat punaiset. Ihankuin hän olisi itkenyt. Mitään miettimättä vedin pojan lämpimään halaukseen. "mikä on?" kysyin. Tämä alkoi itkeä. "ei oo hätää" sanoin ja silloin itku vain yltyi. Poika irtautui minusta ja katsoi minua silmiin. "mä en riitä sulle"
Sori kun täst luvust tuli näi lyhyt. Mun mielest tä osa in vaa hyvä jättää tähän :)
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
