Romeota ja Juliaa || DRAMIONE ||

12.

"Huomenta, Hermione", kuuluu iloinen Ginnyn ääni, kun hän räpyttelee unenpöppörössä silmiään.

"Huomenta, Ginny", vastaan pyyhkien unenrippeitä silmäkulmistani. "Paljonko kello?"

"Kymmenen", Ginny vastaa ja nyökkään riisuen pyjamaani. "Muistatkos, tänään on sunnuntai", hän lisää hieman, öh, kummastuneena?

"Mitä siitä?" kysyn, mutta samalla mieleeni putkahtaa Dracon komeat kasvot.

"Joudut viettämään tänään viisi tuntia Dracon seurassa", Ginny sanoo ja sama ajatus juolahtaa minunkin mieleeni. Se ei kuitenkaan saanut häntä ärtyneeksi, vaan jopa iloiseksi ja odottavaiseksi. "Etkä ole vielä valittanut yhtään."

"No sori, Ginny", sanon. "En ole vielä jaksanut tuhlata aikaani sen asian sisäistämiseen."

"Älä minulta anteeksi pyydä", Ginny sanoo. "On vain positiivista, että et vaihteeksi valita hänestä."

"En jaksa nyt tuhlata aikaani häneen, vaikka ajatus hänen kanssaan viidestä tunnista ei oikein miellytä", sanon valehdellen ja olen onneksi selin Ginnyn, ettei hän näe pieniä punaisia laikkuja poskillani. "Mutta kerropas sinusta ja Harrystä."

"No, me suudeltiin",  Ginny sanoo ja helakka puna kohoaa hänen poskilleen. "Mutta sitten matami Prilli hätisti minut pois, emmekä saaneet juteltua."

"Tuo antoi vahvistusta epäilyksilleni, että matami Prilli ei ole koskaan ollut parisuhteessa tai edes suudellut ketään", sanon ja Ginny virnistää.

"Hyvin mahdollista", hän sanoo. "Mutta mennään nyt aamupalalle, ehkä ehdin sen jälkeen jutella Harryn kanssa."

"Mennään vaan", sanon ja laitan vielä kenkäni jalkaani. Nousen ylös ja lähdemme alas kohti Suurta Salia. Matkalla tapaamme Dracon, joka kohottaa laiskasti kättään ja minä teen samoin.

"Wow", Ginny sanoo. "Hän jopa moikkasi sinulle."

"Hän on ollut ihan mukava sen jälkeen, kun lopetettiin toistemme haukkuminen", sanon.

"Miten ihmeessä hän suostui lopettamaan?" Ginny kysyy.

"Että me kestettäisiin toisiamme jouluun asti", vastaan ja Ginny vain nyökkää, mutta hänellä on miettivä ilme naamallaan. Se ilme ei lähde edes silloin, kun istumme Rohkelikkojen pöydässä ja syömme paahtoleipää. Kello on yksitoista, kun nousemme pöydästä kylläisinä, muttemme niin kylläisinä, ettemme voisi käydä Hunajaherttuassa ostamassa hiukan herkkuja tai ettemme voisi juoda kermakaljaa Kolmessa Luudanvarressa. Siihen olisi enää tunti ja jännityksen kupliva tunne oli vatsanpohjassani. En osannut selittää sitä.

"Hermione", Ginny sanoo ja käännän katseeni häneen.

"Mitä?" kysyn.

"Olet omissa ajatuksissasi", Ginny sanoo ja lausuu Leidille tunnussanan. Leidi iskee silmää minulle ennen kuin heilahtaa ohi.

"Olen vaipunut masennukseen", vastaan Ginnylle, joka tyrskähtää.

"Nyt kuulostaa paremmalta", hän vastaa ja virnistää. Harry ja Ron istuvat oleskeluhuoneen nurkassa ja keskustelevat.

"Nyt olisi hyvä tilaisuus", vinkkaan Ginnylle. "Ennen kuin hän lähtee sen Austinin matkaan."

"Okei", Ginny sanoo ja varmaan hoksasi samalla myös sen, että Sara Austinhan voisi vaikka tykätä Harrystä. "Menetkö pyytämään Ronin pois tuolta?"

"Mitä vain teidän vuoksenne", vastaan juhlallisesti ja menen vetämään Ronin pois Harryn luota. Ron katsoo minua ihmeissään, mutta seuraa kuitenkin.