Romeota ja Juliaa || DRAMIONE ||

8.

On torstai-iltapäivä ja astelen kohti erästä kamaria, jossa pidetään näytelmäkurssi. Dumbledore seisoo siellä hymyileväisenä.

"Ah, mukavaa palata taas opettamisen pariin", hän lausahtaa, kun kaikki ovat istuutuneet penkeille, jotka ovat selvästi tarkoitettu kahdelle henkilölle.

"Ja ilokseni huomaan, että olette istuutuneet parinne kanssa samalle tuolille pientä poikkeusta lukuun ottamatta", Dumbledore sanoo silmät tuikkien. "Granger ja Malfoy?" hän lisää ja nousen huokaisten ylös ja istun Dracon viereen tuolille.

"Olen hyvin kiinnostunut jästinäytelmästä Romeo ja Julia", Dumbledore sanoo ja kaikki jästisyntyiset salissa luovat häneen epäuskoisen katseen. "Se on hyvin murheellinen tragedia", hän lisää ja saa jotkut jästisyntyiset huvittumaan minut mukaan lukien.

"Veikkaan, että vaikkapa neiti Granger voisi kertoa juonen meille", hän sanoo ja huokaisen syvään epäuskoisen järkyttyneenä.

"Hyvä on", huokaan lopulta. "Näytelmässä on kaksi sukua. Montaguet ja Capuletit. He ovat kiistelleet vallasta aikojensa alusta asti. Romeo Montague menee kuokkimaan Capuletien juhliin ja tapaa siellä Julia Capuletin ja he rakastuvat. Romeo piiloutuu juhlien lopussa Julian parvekkeen alle. Sinne hän kuulee, kuinka Julia tunnustaa rakkautensa häneen. He keskustelevat hyvin runollisesti ja he päättävät mennä seuraavana päivänä salaa naimisiin munkki Lorenzon avustuksella. Kuitenkin Julian serkku Tybalt haastaa Romeon tappeluun, mutta Romeo kieltäytyy. Sen sijaan hänen ystävänsä Mercutio tappelee hänen puolestaan ja saa surmansa. Romeo kostaa Tybaltille ja tappaa hänet. Romeo ajetaan maanpakoon ja lady Capulet haluaa naittaa Julian kreivi Parisille. Julia pyytää apua munkki Lorenzolta, joka ehdottaa, että Julia juo myrkkyä, joka saattaa kuoleman kaltaiseen tilaan pariksi päiväksi. Romeolle lähetettäisiin sana, että hänen pitäisi pelastaa Julia haudastaan. Romeo ei kuitenkaan saa tätä sanaa ja saa sen sijaan kuulla Julian kuolleen. Hän saapuu kaupunkiin nähdäkseen viimeisen kerran rakastettunsa ja juo sitten myrkkyä ja kuolee. Kun Julia herää ja näkee rakastettunsa kuolleen, hän surmaa itsensä Romeon tikarilla", kerron tarinan.

"Kiitoksia, neiti Granger", Dumbledore sanoo hymyillen. "Tämän näytelmän te tulette harjoittelemaan. Ette suinkaan koko näytelmää kuitenkaan ja teette sen vain parinne kanssa. Te harjoittelette, ensitapaamisen, parvekekohtauksen ja sen kohtauksen, kun Romeo ja Julia kuolevat", hän jatkaa yhä pilke silmäkulmassa tuikkien. "Paras pari palkitaan sadalla pisteellä omalle tai omille tuvilleen."

"Onko siitä sitten hyötyä, jos tekin saatte ne sata pistettä", sihahdan Dracolle kiroten samalla Dumbledorea mielessäni. En ikinä aio vannoa rakkauttani Dracolle. En, vaikka kyseessä olisi näytelmä.

"Saatte käsikirjoituksen kohtauksista", Dumbledore sanoo ja leijuttaa taikasauvallaan jokaiselle pergamenttikäärön. "Etsikää tyhjä kolkka tai luokka ja aloittakaa. Minä kierrän tarkastelemassa", hän lisää ja saa minut huokamaan syvään. Vielä vähemmän haluan Dumbledoren katsomaan, kun vannon rakkauttani Dracolle. Oppilaat nousevat tuoleiltaan, jotkut, kuten Pansy Parkinson, Crabbe, Goyle puhumattakaan minusta, sadatellen.

"Minne menemme?" Draco kysyy ja kohautan olkiani.

"Etsitään joku tyhjä luokka", sanon ja lähdemme kamarista. Hetken etsittyämme löydämme tyhjän huoneen, joka käy hyvin ja alan tutkimaan käsikirjoitusta.

"Mitä jos jätetään tuo pusuttelu väliin?" kysyn Dracolta, joka naurahtaa.

"Kelpaa minulle", hän sanoo. "Aloitetaan parvekekohtauksesta sitten."

"Sovitaan, että tuo pöytä on parvekkeeni", sanon ja kiipeän virnistäen pöydälle. Vilkaisen käsikirjoitusta ja lausun sitten ensimmäisen repliikkiini.

"Voi mua!" huudahdan ylidramaattisella äänellä käsi sydämeni päällä Dracon katsoessa minua huvittuneesti.

"Hän puhuu! -- Puhu taasen, kirkas enkeli! Niin ylvä yössä olet pääni päällä, Kuin taivaan siivillinen airut silmiss'
On hämmästyvän kuolevaisen, joka Kumartuin taapäin sitä tuijottaa,
Kun leijuvilla pilvillä se liitää Ja povell' ylä-ilmain purjehtii", Draco sanoo hänkin sillä ylidramaattisella äänellä ja minä pääsen lausumaan repliikin, jonka jokainen hiukankin Shakespearea tunteva tietää.

"Oi, Romeo, Romeo! Miksi olet Romeo?
Isäsi, nimes kiellä; tai jos sinä Et sitä tahdo, vanno lempes mulle,
Ja Capulet en enään ole minä", lausun dramaattisella äänellä, mutta suupielen nykii, kun istun pöydällä ja Draco meinaa purskahtaa nauruun alapuolellani.

"Mukavaa nähdä, että eläydyt Hermione", kuuluu yhtäkkiä Dumbledoren ääni ja käännyn häneen päin. Tietysti hän tuli katsomaan. "Ja varsin luovaa keksiä parvekkeen sijaan tuollainen ratkaisu."

"Mukavaa että pidät", vastaan. "Olen kuitenkin yhä sitä mieltä, että en tykkää tästä näytelmästä."

"Voi, mitä pahaa tässä näytelmässä on?" Dumbledore kysyy. "Huomaan kuitenkin, että päätitte jättää ensitapaamisen väliin."

"Ensitapaamisessa on suukottelua eikä se kovasti houkuta, joten aloitimme tästä", vastaan hänelle. "Ja jos sallit, jatkamme."

"Tietysti sallin", Dumbledore sanoo ja lähtee ovesta.

"Ihme mies", Draco sanoo ja nyökkään osoitukseksi, että olen samaa mieltä. Jatkamme näytelmää, enkä edes kiinnitä huomiota siihen, että Draco ei kertaakaan kutsunut minua kuraveriseksi niinkuin Lihava Leidi oli ennustanut.

"Vaan surmaisin sun liika suuteloilla.
Hyv' yötä! Armas erontuskakin;
Hyv' yötä aamuun asti sanoisin", sanon viimeisen repliikkini suupielet nykien yhä ja hyppään alas "parvekkeelta".

"Silmiisi unta, sydämeesi hoivaa! --
Nyt unen, hoivan liitoss' olis oivaa!
Mut rippi-isän mökkiin kertomaan
Tät' onneain ja saamaan apuaan", Draco lausuu vielä ja hyppää sitten alas pöydältä, jonka päälle hänkin oli kiivennyt. Meidän molempien suupielet nykivät ja minä vilkaisen kelloa.

"Voi luoja!" huudahdan, koska olemme olleet täällä jo tunnin yli tunnin oikean pituuden.

"Onpa jästimäinen tapa sanoa", Draco sanoo, mutta ei pilkallisesti.

"Mitä minä sille voin, että se tulee yhä selkäytimestä", sanon virnuilevalle Dracolle.

"Mutta nyt", sanon. "Hyv' yötä! Armas erontuskakin;
Hyv' yötä aamuun asti sanoisin", jatkan ja saan Dracon virnistämään.

"En tiennyt, että jopa pidät minusta", hän sanoo. "Mutta, silmiisi unta, sydämeesi hoivaa! --
Nyt unen, hoivan liitos' olis oivaa!"

"No kiitoskiitos Draco", sanon hänelle. "Ja näkemiin."

"Näkemiin Hermione", hän sanoo ja lähdemme eri suuntiin. Minä kohti Rohkelikkotornia ja Draco kohti Luihuisten tyrmää.

Jotain positiivista tän tarinan kirjottamisesta. Oon sivistynyt aika paljon lukemalla koko Romea ja Julia-käsikirjoituksen alusta loppuun vaan tän tarinan takia xD

~Kaisla