Romeota ja Juliaa || DRAMIONE ||

13.

"Kiitos, Professori", henkäisen, kun Dumbledore ystävällisesti auttaa minut vaunuun kuin kuninkaallisen.

"Eipä mitään, Hermione", Dumbledore sanoo ja kun Dracokin vielä kiipeää vaunuun, niin vaunut lähtevät kohti Tylyahoa. Vilkaisen Dracoa, joka sattuu juuri samalla hetkellä vilkaisemaan minua, joten jäämme molemmat katsomaan toisiamme silmiin. Istumme kahdestaan vaunussa katsomassa toisiamme. Minä ja Draco Malfoy. Yhtäkkiä Draco virnistää.

"Mukavaa, että olen noin mukavaa tuijoteltavaa", hän sanoo ja minun on pinnisteltävä, jotta puna ei leviäisi korvistani poskilleni. Korvani saan sentään peitettyä hiuksillani.

"Saanen huomauttaa, että minäkin olin ainakin yhtä mukavaa tuijoteltavaa", vastaan herttaisesti kallistaen päätäni. Draco hymähtää ja jättää aiheen sikseen.

"Pansy on käynyt yhä rasittavammaksi", Draco sanoo yhtäkkiä. "Nykyään hän ei jätä minua hetkeksikään rauhaan."

"Otan osaa", sanon murheellisella äänellä. "Itse en kestäisi ihailijaa, joka roikkuisi kannoillani päivät pitkät. Varsinkaan, jos se olisi Parkinson."

"Mukavaa saada myötätuntoa", Draco sanoo, mutta virnistää sitten.

"Olen hyvin empaattinen ihminen", vastaan. Se on kyllä oikeastaan totta. Olinhan perustanut S.Y.L.K.Y:nkin. Samat Yhteiset Lait Kotitontuillekin
-Yhdistys.

"Todella?" Draco kysyy hyvin yllättyneen kuuloisena.

"Älä viitsi kuulostaa noin yllättyneenä", sanon nyreissäni ja Draco naurahtaa.

"Hyvä on, uskon", Draco sanoo. "Jos sinä uskot minun olevan."

"Sinä?" kysyn. "Susta mä nyt viimeisenä uskon."

"Surullista", Draco sanoo, mutta samalla vaunut saapuvat Tylyahoon. Tällä kertaa Draco ojentaa kätensä auttaakseen minut alas ja minä ojennan käteni tarttuakseni siihen.

"Olen yllättynyt", totean ja samalla painan käteni vasten hänen kättään ja tunnen taas sen saman tunteen. Kuin käteni loksahtaisi paikoilleen. Kuin sen aina kuuluisi ollakin siinä.

"Mitä vain sinulle", Draco virnistää, mutta hänen äänessään on samalla myös hiukan yllättynyt sävy.

"Minne ensiksi mennään?" kysyn Dracolta, joka kohauttaa olkapäitään.

"Hunajaherttuaan?" hän ehdottaa ja minä nyökkään. Lähdemme kohti Hunajaherttuaa, mutta matkalla joku on tönäistä minut kumoon. Draco saa minusta kuitenkin otteen ennen kuin kaadun maahan ja auttaa minut taas tukevasti jaloilleni.

"Kiitos vain", sanon ja jatkamme matkaamme kohti Hunajaherttuaa. Tapahtunut kuitenkin pyörii mielessäni, sillä olin taas saanut sen tunteen, kuin kuuluisin siihen. Että se olisi minun paikkani, josta minua ei koskaan pystyisi repimään pois.

          Valitsen hyllyistä hajamielisesti suklaasammakoitani ja huomaan kuinka Draco vilkuilee minua. Hetken päästä maksamme ostoksemme ja lähdemme taas tuuliseen ulkoilmaan.

"Mennään kermakaljalle", sanon. "Täällä on kylmä."

"Mennään vaan", Draco vasta ja pian astumme Kolmeen Luudanvarteen. Matami Rosmerta katsoo meitä yllättyneenä.

"Te olettekin päivän omituisin parivaljakko", hän henkäisee. "Onko Dumbledore taas keksinyt jonkun tempauksen jonkun uuden tupien välisen yhteishengen parantamiseksi?"

"Jep", vastaan. "Otamme kermakaljat", lisään vielä ja matami Rosmerta nyökkää.

"Sitä arvelinkin", hän vastaa ja istuudumme Dracon kanssa pöytään eräässä nurkassa.

"Parkinson todella seuraa sinua", huomautan, koska seuraavaksi Pansy ja Colin ilmaantuvat ovesta. Draco huokaa syvään.

"Ei hän millään opi", Draco sanoo, kun Pansy lähestyy meitä muka yllättynyt ilme naamallaan.

"Hei, Draco", hän sanoo jotenkin keimailevalla äänellä.

"Terve Pansy", Draco vastaa synkästi ja Pansy tulkitsee sen väärin.

"Voi sinua, kun joudut olemaan tuon kuraveri-Grangerin kanssa täällä", hän sanoo ja huomaan kuinka Draco puristaa käsiään nyrkkiin rystyset valkeina. "Ei minullakaan kyllä mitenkään parasta seuraa ole", Pansy lisää vilkaisten Colinia inhoten.

"Muistatko Pansy, että lapussa sanottiin vain kahdestaan", Draco kysyy melko hyytävällä äänellä ja Pansy katsoo Dracoa yllättyneenä ja järkyttyneenä.

"Vietät siis aikaa mieluummin hänen kanssaan kuin minun?" hän kysyy ääni muka väristen. Aivan kuin hänen esityksensä menisi läpi. Draco ei ehdi vastata, koska McGarmiwa on ilmestynyt naputtelemaan Pansyn olkapäätä.

"Vain kahdestaan, Parkinson", hän muistuttaa ja vilkaisee meitä ja luon McGarmiwalle kiitollisen katseen. Pansy poistuu kiukusta kihisten pois Kolmesta Luudanvarressa ja samalla matami Rosmerta tulee ojentaen meille kermakaljat.

"Se siitä", Draco sanoo siemaisten kermakaljaansa.

"Nyt ymmärrän kärsimyksiäsi paremmin", sanon ja siemaisten minäkin kermakaljaani. Juomme ne hiljaisuuden vallitessa, mutta jostain syystä meillä molemmilla on pakottava tarve vilkuilla toisiamme.

          "Mitä me tehdään loput neljä tuntia?" Draco kysyy, kun olemme astuneet pois Kolmesta Luudanvarressa. Huomaan Pansyn kulman takana ja meinaan purskahtaa nauruun.

"Voi hitto", Draco sanoo, kun huomaa myös Pansyn. "Odota sinä tässä, mä meen haukkuu ton."

"Katselen mielihyvin", vastaan ja jään nojailemaan lyhtypylvääseen. Huomaan Dumbledoren kävelevän minua kohti ja muistan säännön. Vain kahdestaan.

"Hermione", Dumbledore sanoo. "Minne olet kavaljeerisi hukuttanut?" hän jatkaa kysymyksellä ja minun tekee mieli vastata: "Läheiseen järveen", mutta päätän olla vastaamatta. Nyökkään päälläni kohti Dracoa, joka puhuu Pansylle vakava ilme naamallaan. Pansy katsoo häntä hiukan peloissaan.

"Parkinson on seurannut meitä jo aika kauan", kerron Dumbledorelle, joka katsoo Pansyn ja Dracon keskustelua kiinnostuneena.

"Miksi kummassa?" Dumbledore kysyy ja minä kohautan olkiani. Tiedän kyllä hyvin miksi, mutta en kuitenkaan halua kertoa kaikkia Dracon yksityisasioita rehtorille, kuten sitä, että Pansy on ihastunut Dracoon.

"Taidan sitten arvata", rehtori sanoo silmät tuikkien. "Pansy on ihastunut Dracoon, mutta Draco ei vastaa tunteisiin. Sitten Pansy on päättänyt seurata Dracoa", rehtori jatkaa ja luon häneen yllättyneen katseen.

"Taisi mennä oikein", rehtori sanoo. "Menenkin tästä itse selvittämään tuota."

"No, kiitos professori", kiitän ja Dumbledore nyökkää. Katselen kuinka hän astelee Pansyn ja Dracon luokse. Hetken päästä Pansy lähtee kiukusta kihisten takaisin Colinin luo, joka nyhjöttää eräässä nurkassa. Dumbledore iskee minulle vielä veitikkamaisesti silmää ja sitten hän katoaa kulman taakse.

"Mennäänkö Sekon pilapuotiin?" Draco kysyy. Nyökkään, koska minulle on tullut hiukan kylmä.

"Pansy on idiootti", Draco sanoo. "Eikä hän edes ole oikeasti ihastunut minuun."

"Olen samaa mieltä ensimmäisestä", vastaan. "Miten niin?"

"Hän haluaa vain suosiota sillä, että olisi minun kanssani", Draco sanoo ja käännymme autiolle kujalle, jonka poikki oikaisemme. "Ei kukaan minusta ole koskaan oikeasti pitänyt."

"Entä vanhempasi tai ystäväsi tai...", aloitan kasvoillani myötätuntoinen ilme. Ehkä Draco todella vain on väärinymmärretty poika.

"Isä haluaa minun vain tuovan kunniaa sukunimelleni, äitini taas ei koskaan ole uskaltanut väittää isälle mistään vastaan ja ei minulla ole aitoja ystäviä", Draco sanoo ja yhtäkkiä minulle tulee pakottava tunne halata poikaa, joka näyttää aivan surkealta. Pysähdyn ja kiedon käteni pojan ruumiin ympärille. Tunnen pojan sävähtävän, mutta sitten hän painaa päänsä ja kietoo kätensä minun ympärilleni.

Ääääääääää!!!

~Kaisla