Romeota ja Juliaa || DRAMIONE ||

11.

Hermionen nk.

"Hei, Draco", sanon hiljaa Dracolle, joka kääntyy ympäri. Hänellä on ärtynyt ilme naamallaan, mutta se laskee pois, kun hän näkee minut.

"Hei, Hermione", hän vastaa. Samassa Severus Kalkaros saapuu päästämään heidät sisään. He istuutuvat paikoilleen eli pienen pöydän ääreen, jossa on shakkilauta. Kalkaros pitää pienen ohjeistuspuheen ja käskee aloittaa.

"Mistä noin huono tuuli?" kysyn itsekin hiukan apeana Dracolta uskaltamatta kohdata hänen katsettaan.

"Parkinson", Draco vastaa. "Hän ei osaa ymmärtää, että en pidä hänestä."

"Näytit kyllä eilen vähän erilaiselta", sanon ja käsken nappulaani. Nostan katseeni ja kohtaan hänen vaaleanharmaat silmänsä.

"Näit sen siis?" hän kysyy. "Niin arvelinkin."

"Noh?" kysyn. "Etkä pidä hänestä?"

"En minä häntä suudellut", Draco vastaa. "Hän on varsinainen takiainen", hän lisää ja pieni helpotuksen aalto vyöryy ylitseni.

"No, onneksi hän ei sitten ole täällä", sanon Dracolle, joka virnistää myös. Jotenkin olen nyt paljon paremmalla tuulella ja saan syödyksi Dracon lähetin. Draco kyllä syö sotilaani, mutta onhan lähetti sotilasta arvokkaampi. Severus Kalkaros lähestyy pöytäämme, mutta se ei saa minua nyt niin pahalle tuulelle kuin yleensä.

"Miten sujuu, Draco?" hän kysyy pehmeällä äänellään ja luo minuun jäätävän katseen.

"Loistavasti", Draco vastaa ja virnistää minulle pienesti niin, ettei Kalkaros huomaa sitä.

"Sepä hyvä", Kalkaros vastaa ja kumartuu kuiskamaan jotain Dracon korvaan. Sitten hän häipyy.

"Epäreilua", sihahdan. "Sinulla on opettaja, joka lellii sinua."

"Minulla on yksi opettaja", Draco vastaa. "Sinulla kaikki muut."

"Eivät he minua lelli", vastaan. "He vain, öh, pitävät minusta", jatkan ja Draco virnistää.

"Ihan miten vain", hän sanoo ja käskee ratsuaan syömään kuningattareni. Minä vain tuhahdan, mutta sitten voitonriemuinen virne kohoaa naamalleni.

"Shakki", sanon uskomatta tuuriani. Seuraavaksi söisin Dracon kuninkaan omalla ratsullani. Dracon ilme valahtaa.

"Hei!" hän huudahtaa. "Epäreilua!"

"Mikä niin?" kysyn, kun käsken ratsuani syömään hänen kuninkaansa. Hän kohauttaa olkapäitään ja aloitamme uuden pelin, koska tätä tuntia kestäisi vielä viisitoista minuuttia.

"Mikset sinä tullut sinne kirjastoon?" Draco kysyy. "Silloin, kun Pansy, öh, suuteli minua."

"Ajattelin jättää teidät kahden", valehtelen hienoisesti. "Ja Parkinson ei oikein pidä minusta, enkä halunnut haukkuja niskaani", jatkan valehtelua. Todellinen syy oli se, että en halunnut katsella Dracon kaulailua. Draco kallistaa päätään hiukan epäileväsen näköisenä, mutta ei varmastikaan keksi mitään muuta syytä, koska vain nyökkää. Samassa Kalkaros ilmoittaa tunnin päättyneen ja pääsemme ulos tyrmästä, jossa tunti oli pidetty.

"No, nähdään huomenna", sanon Dracolle, joka nyökkää.

"Nähdään", hän sanoo ja lähtee kohti syvempiä tyrmiä, jossa epäilen Luihuisten oleskeluhuoneen olevan. Tosiaan. Huomenna on sunnuntai, joka tarkoittaa sitä, että on vapaan tutustumisen päivä. Olisimme viisi tuntia vain ja ainoastaan kahdestaan. Saavun Lihavan Leidin muotokuvan eteen paljon hyväntuulisempana kuin olin silloin, kun olin muotokuva-aukosta poistunut.

"Taisi käydä niin, kuin veikkasin", hän sanoo hymyillen. "Mutta kerropas tunnussana."

"Norjalainen röpelöniska", sanon sille ja hän heilahtaa auki. Ginny on juuri tulossa ja melkein törmää minuun.

"Ai hei, Hermione", hän sanoo ja kiiruhtaa sitten ohitseni, mutta pysähtyy sitten. "Oletko muuten nähnyt Harrya?"

"Hän on kai kirjastossa", vastaan. "Ainakin hän meni sinne ennen minun shakkituntiani lukemaan muodonmuutosläksyään varten."

"Okei", Ginny sanoo. "Kiitti!" hän vielä huikkaa ja lähtee melkein juosten kohti kirjastoa. Hymyilen hänen peräänsä.

"Voi, taitaa myös olla toinen rakastunut pari", Leidi sanoo ja Hermione astuu sisään jaksamatta kinastella Leidin kanssa siitä, ettei hän todellakaan rakastanut Dracoa. Ehkä hän oli ihastunut häneen hitusen. Muttei kuitenkaan rakastunut.

"Ai terve Hermione", Fred sanoo oleskeluhuoneen sohvalta. "Oliko mukavaa Malfoyn seurassa?"

"Vallan ihanaa", vastaan. "Mutta ainakin voitin hänet shakissa", lisään virnistäen ja Ron katsoo minua ällistyneenä.

"Sinä?" hän kysyy.

"Älä viitsi kuulostaa noin ällistyneeltä", sanon hänelle.

"No, sinä et vain satu olemaan kovin hyvä shakissa", Ron sanoo ja minä kohautan olkiani.

"Ja sinulla on sitten huomenna viisi tuntia Malfoyta", George sanoo ja mieleeni nousee pieni lupaus, jonka saatoin tehdä lähipäivinä.

"Vallan ihanaa", sanon taas. "Mutta onhan sinullakin Spenceriä."

"Totta", George sanoo. "Mutta en anna sen häiritä."

"Musta on taas ihan mukavaa viettää aikaa Adan kanssa", Fred sanoo ja virnistää kaikille. "Hän on nätti ja mukava."

"Kiva", sanon ja kohotan hiukan kulmiani hänelle.

"Minne Ginnyllä muuten oli noin kova kiire?" George kysyy.

"Hän melkein juoksi tuolta makuusalista ja tuskin edes huomasi meitä", Fred lisää.

"Harryn luokse", sanon ja virnistän.

"Se on siis totta!" Fred riemuitsee.

"Me arvattiin!" George lisää ja samassa Lee Jordan saapuu paikalle.

"Mitä te arvasitte?" hän kysyy.

"Että Harryllä ja Ginnyllä on jotain", Fred kertoo ja Lee naurahtaa.

"Ai moi, Hermione", hän tervehtii, kun huomaa minut.

"Jotenkin musta tuntuu, ettei meitä arvosteta", George sanoo ylitragedisesti.

"Meitä ei tervehditä, vaikka Hermionea tervehditään", Fred lisää samalla murheellisella äänellä.

"On teillä ongelmat", päivittelen, kun lähden nousemaan kohti tyttöjen makuusaliin johtavia portaita. Ehkä voisin selvitellä ajatuksiani. Tosin, miksi vaivautuisin. Tiedänhän minä, että olen ihastunut Draco Malfoyhin. Häneen, jota minun pitäisi vihata. Aivan kuin Julia.