Romeota ja Juliaa || DRAMIONE ||

14.

"Olin sanomassa", kuiskaan pojan korvaan. "Tai minä."

"Sinä?" Draco kysyy ja irtautuu sen verran halauksesta, että pystyy katsomaan minua. "Et sinä minusta välitä, sinä vihaat minua."

"Draco", sanon vakavasti. "En minä sinua vihaa."

"Mutta olen ollut sinulle niin inhottava", Draco sanoo ja painaa päänsä. Ehkä hän ei uskalla kohdata katsettani.

"Ehkä olet", vastaan. "Mutta virheensä voi aina korjata", jatkan ja huulilleni kohoaa pieni hymy. Draco nostaa katseensa ja kun hän katso silmiäni sydämeni muljahtaa. Käteni lepäävät vieläkin hänen olkapäillään ja Dracon kädet ovat löysästi vyötärölläni.

"Etkö sinä todella vihaa minua?" Draco kysyy. "Välitätkö sinä muka minusta?"

"En vihaa sinua", sanon ja hymyilen Dracolle. "Ja kyllä minä sinusta välitän", lisään vielä melko rohkeasti, mutta Draco ei ala nauraa kaksinkerroin siitä, että kuraverinen välittää hänestä. Hän katsoo minua kuin ihmettä ja sitten yhtäkkiä tunnen huulet vasten huuliani. Yllätyn, mutta rentoudun pian Dracon sylissä ja kiedon käteni paremmin hänen kaulaansa. Voiko tämä olla todellista? Minä ja Draco?

"Niin minäkin, Hermione", Draco sanoo vasten huuliani. Hymy kohoaa väkisin huulilleni, vaikka minun pitäisi suudella. Pian hymyni on liian leveä, että suutelemisesta ei tule mitään.

"En voi suudella sinua kunnolla, jos hymyilet noin paljon", Draco valittaa.

"Anteeksi vain, mutta mitä minä voin sille, että olet noin ihana", vastaan ja Draco katsoo minua yllättyneenä.

"Ihana?" hän kysyy kuin maistellen sanaa. "Kukaan ei ole koskaan sanonut minua ihanaksi."

"Olisi syytä", sanon ja tunnen kuinka Draco puristaa käsiään tiukemmin vyötärölläni. Tajuan, että minä kuulun tähän. Aivan kuin palapelin viimeinen pala olisi loksahtanut paikoilleen. Draco katsoo minua vieläkin sillä oudolla ilmeellä ja nyt viimein tajuan, mikä se ilme on. Se on jonkinlaista ihailua, lempeyttä ja onnellisuutta. Hän painaa taas huulensa vasten minun huuliani ja suutelee minua niin kaipaavasti. Aivan kuin hänellä olisi ollut minua ikävä.

"Mennäänkö nyt?" Draco kysyy irrottautuessaan ja samalla päähäni pälkähtää eräs kaamea lupaukseni.

"Voi hitto", älähdän ja Draco katsoo minua kysyvästi. "Mieleeni muistui eräs lupaus, jonka tein pari päivää sitten", jatkan ja Draco purskahtaa nauruun.

"Ehkä on järkevämpää pitää tämä salaisuutena", Draco sanoo hetken päästä ja minä nyökkään.

"En tiedä, miten kaverini suhtautuisivat tähän", sanon ja Draco nyökkää.

                Pian astumme Sekon pilapuotiin ja löydämme sieltä Fredin ja Georgen pariensa kanssa.

"Vain kahdestaan", muistutan heitä ja he vain naurahtavat.

"Entä onko meillä mitään toivoa?" Fred kysyy. "Lupauksesi suhteen."

"Ei todellakaan", vastaan suupielet nykien. Draco takanani melko varmasti virnistää.

"Voisin vaikka ilmoittaa meidän olevan parisuhteessa, että saisin nähdä sen", Draco sanoo ja Fredin ja Georgen kasvoille kohoaa innostunut ilme.

"Loistava idea, Malfoy", George sanoo.

"Kerrankin", Fred lisää.

"Anteeksi nyt, mutta mistä lupauksesta te puhutte?" Cathelie Spencer kysyy ja luo Dracoon hiukan ihailevan katseen.

"Katsos kun Hermione tässä lupasi, että jos hänestä ja Malfoysta jonain päivänä tulee jotain, hän laulaa täällä Tylyahossa hevoskotkanaamiaisasu yllään", Fred selittää ja Ada Fry purskahtaa nauruun.