Romeota ja Juliaa || DRAMIONE ||

15.

"Olipa sekin kokemus", henkäisen, kun rouva Attenborough, joka oli väkisin halunnut heidät teelle, päästi heidät pois talostaan. Draco purskahtaa nauruun.

"Luulin, että sitä kellaria ei enää käytetä", hän sanoo ja minunkin suupielen nykivät.

"Hermione!" kuuluu ääni takaatamme ja käännähdän ympäri. Harry tulee luoksemme Sara Austinin kanssa.

"Ai hei, Harry", tervehdin. Harry vilkaisee epäileväisesti Dracoa. He vihasivat toisiaan siitä asti, kun he ensi kerran kohtasivat.

"Terve vain, Potter", Draco sanoo ehkäpä jopa ihan ystävällisesti. Harry kohottaa kulmiaan.

"Terve, Malfoy", hän vastaa. "Missä kaikkialla te olette käyneet?"

"Hunajaherttuassa, Kolmessa Luudanvarressa, Sekon pilapuodissa", luettelen ja jätän mainitsematta kellarin. "Ja erään mummelin luona teellä", lisään nauraen ja huomaan, että Draconkin suupieliä nykii. Harry ei ilmeisesti huomaa sitä.

"Teellä?" hän kysyy.

"Jep, hän väkisin halusi meidän tulevan hänen luokseen teelle", vastaan ja Sara Austin naurahtaa Harryn vieressä.

"Minä olen muuten Sara Austin", hän kertoo.

"Hermione Granger", esittäydyn. Draco vain nyökkää, mutta luultavasti Sara tietää, kuka hän on.

"Meidän pitäisi nyt mennä, Harry", Sara sanoo imelällä äänellä ja minä luin Harrylle säälivän katseen. He lähtevät pois ja virnistän.

"Voi Harry-parkaa", sanon Dracolle. "Hänellä taitaa olla ei-toivottu ihailija."

"Eikö hän ole sen Ginny Weaslyn kanssa?" Draco kysyy.

"En ehtinyt kysyä Ginnyltä, mutta ehdin ainakin patistaa hänet puhumaan Harryn kanssa", sanon.

"Meillä on aikaa enää puoli tuntia", Draco sanoo vilkaistaan kelloa erään kaupan näyteikkunasta. Samassa näen Dumbledoren väkijoukossa ja on vain ajan kysymys millon hän huomaa meidät.

"Voi ei", sanon, mutta Draco tarttuu minua kädestä ja vetää minut peräänsä. Juoksemme pienelle sivukäytävälle, eikä Dumbledore huomannut meitä. Ainakaan toivottavasti. Jatkamme juoksua ja pian olemme kiertäneet Dumbledoren sivukatuja pitkin. Jos joku olisi nähnyt meidät, hän olisi ehkä ihmetellyt. Draco Malfoy juoksemassa käsi kädessä kuraverisen kanssa molemmat nauraen.

"No niin", huohotan. "Mikä voisi enää mennä pieleen?" jatkan kysymyksellä, mutta vastaus saapuu väkijoukon mukana. Veitikkamaisesti hymyilevä Dumbledore.

"Saanen kysyä, että olenko todella niin huonoa seuraa, että minua pitää juosta karkuun?" hän kysyy ja minä peitän kasvoni käsilläni. Huomaan, että Draco vain virnistää.

"Et toki, professori", vastaan, mutta Dumbledore katsoo meitä vain silmät tuikkien.

"Älkää huoliko, en pahastunut", hän vastaa. "Itse asiassa olen vain iloinen, että olette löytäneet yhteisen sävelen", hän lisää ja myt en pysty enää pidättelemään punaa, vaan se kohoaa poskilleni. Draco ei sano taaskaan mitään, mutta ottaa salaa kädestäni kiinni. Hymy leviää huulilleni. Dumbledore iskee silmää ja lähtee.

"Hitto", kuiskaan. "Nyt hän tietää."

"Onneksi Dumbledore on hyvä pitämään salaisuuksia", Draco toteaa ja minä naurahdan. Lähdemme kohti paikkaa, josta lähtee vaunut kello viisi, koska juoksuumme tuhraantui hiukan aikaa.

             Saavumme vaunuille 4.55 ja löydämme sopivat vaunut.

"Tavataan huomenna kirjastossa kaksintaisteluiden jälkeen", hän ehdottaa, kun nousemme vaunuun.

"Sopii minulle", vastaan ja istun penkille ja Draco istuu viereeni toisin kuin menomatkalla. Silloin hän istui vastapäätäni. Draco tarttuu käteeni ja sitten suikkaa suukon poskelleni.

                Hetken päästä vaunut lähtevät liikkeelle ja on turvallista suudella ilman, että kukaan näkisi, koska ikkunasta näkyy vain kaunis maisema. Draco kääntää leukani sormellaan ja painaa huulensa vasten huuliani. Hän liikuttaa huuliaan hellästi vasten minun huuliani.

"Voi hitto", hän älähtää irrottautuen minusta. "Miksen ole tehnyt tuota aikaisemmin?"

"Vähän aikaa sitten olisin tykännyt sinut sivuun ja haukkunut sinut maan tasalle", sanon virnistäen. "Toivottavasti et valita, etten tehnyt sitä tällä kertaa."

"En todellakaan", Draco sanoo ja painaa huulensa taas tiukasti vasten huuliani.

"Toivottavasti olen parempi suutelija kuin Parkinson", sanon ja Draco virnistää.

"Tuplasti", hän vastaa. "Ei. Triplasti", hän korjaa, mutta samalla vaunut pysähtyvät Tylypahkan eteen. Astun vaunusta alas ja näen Tylypahkan upean linnan.

"Nähdään sitten taas huomenna", Draco kuiskaa korvaani ja minun tekee mieli suudella häntä, mutten voi, koska juuri silloin Ginny lähestyy meitä.

"Hei, Hermione", Ginny tervehtii. "Ja Malfoy."

"Terve, Weasly", Draco sanoo ja lähtee paikalta.

"Tervehtikö hän todella mua?" Ginny kysyy ja minä kohautan olkiani.

"Ilmeisesti", sanon.

"Sä oot mahtava!" Ginny kiljaisee kuitenkin hetken päästä. "Me ollaan yhdessä, siis Harry ja mä."

"Oikeasti?" kysyn innoissani. "Loistavaa."

"Mikä on loistavaa?" kuuluu Fredin ja Georgen ääni. Ginny punastuu hitusen.

"Sinä olet siis nyt Harryn kanssa yhdessä?" George kysyy ja Ginny nyökkää punaisena. Minä hymyilen onnellisena osittain siksi, että Ginny ja Harry ovat yhdessä, osittain siksi, että minä ja Draco olimme suudelleet.

"Mites sulla meni, Hermy?" Fred kysyy kääntäen katseensa minuun. "Onko meillä mitään toivoa?"

"Ei todellakaan", sanon, mutta en ehkä ihan niin vakuuttavasti, koska Ginny vilkaisee minua epäluuloisesti. Fred ja George sen sijaan näyttää uskovan, koska heidän kasvoilleen valahtaa surullinen ilme.

Kaks lukua samana iltana?? Oon ylittäny itseni.

~Kaisla