lauantai, 16.34
Annoin Lukakselle numeroni vihdoin. Siitä lähtien olemme viestitelleet kuin hullut.
Hän saa pääni pyörimään kuin karuselli, ja sydämeni hakkaamaan kuin vasara.
Sen pojan seurassa minulla ei tule sellaista ulkopuolista oloa. En tunne olevani erilainen, tai jotenkin friikki. Hänen seurassaan olen pelkkä Luna. En mikään Anders tai mikään muukaan. Ja hyvä niin.
Sofia on vielä päiväunilla, ja minä istun olohuoneen sohvalla selaten puhelintani.
Lukakselta tulee viesti.
Luna.
Hymyilen salaa.
Lukas.
Tuunko hakee sut?🥴
Apua. Unohin ne bileet. Ja Lukaksen.
Kuule, Lukas...
Mä en pääse.
Anteeks etten kertonu!
Mun on pakko vahtia pikkusiskoa..
Hetkeen hän ei vastaa, vaikka näkeekin viestini.
You got to do what you
got to do.
En mä
silti ilonen oo.
Oisit voinu infoo aiemmin.☹️
Tunnen oloni paskaksi.
Tuntuu kuin sulaisin sohvan syövereihin. Tällä hetkellä se olisi hyvä tapa kuolla.
Anteeks. :(
Voinks korvaa tän jotenki?
Hmm...
Anna mun tulla teille.
Säpsähdän. Luinko just oikein?
Mietin hetken.
Ei hele, mä harkitsen sitä! Voi vittu.
Mutta vanhemmat ei oo kotona, eikä Sofiasta ole paljoa vaivaa, kun se nukkuu..
Minun on pakko tehdä se, vaikka se onkin kaikkia mahdollisia sääntöjä vastaan. Toivon ja rukoilen, että vanhemmat tulisivat vasta huomenna kotiin, kun kirjoitan Lukakselle vastauksen:
Okei.
Hän vastaa heti:
Okei?🤥
Joo. Tuu vaan meille. Porukat on työmatkalla.
Luna, mä sanoin sen vitsillä.
Mun isä tuntee sun isän. Tiiän kuinka tarkkoja me on siitä, kuka niiden kotiin astuu sisälle.
Aa.. 🤐😂
Mutta sä voit tulla meille..?
Voitais vähä juodakki ;D
Faija on jossain illanistujaisissa, eikä sitä muutenkaan kiinnosta mun vieraat.
Vieraat.
Vieraat.
Kuinka usein Lukas vie kotiinsa naisia?
Yököttää.
Enhän edes tunne koko poikaa juurikaan. Oonko nyt oikeesti tekemässä tän?
Voiks Soffiki tulla?😅🤭
Siis.. Joo, jos sä haluut.🤔
Jes, me ollaan siel puolessa tunnissa!:)
Juuri silloin, kuin tilauksesta, Sofia kävelee luokseni olohuoneeseen vaaleanpunaisessa yömekossaan unenpöpperöisenä.
Kävelen hänen eteensä ja otan pienokaisen syliini.
"me lähetään nyt seikkailulle" ,sanon mysteerisesti, ja Sofia hymyilee.
Tästä tulee sanomista, mutta mun on pakko.
YOU ARE READING
Suojakuplani
Romance"miks sä oot niin ihana? ansaitsenko mä tän?" ,hän sanoi ja suuteli minua uudelleen. Luna ei ole koskaan ollut täysin onnellinen. Hänellä ei ole koskaan ollut oikeaa ystävää. Se kaikki voi muuttua, kun hän saa uuden kodin ja tapaa Lukaksen, 18-vuoti...
