Suojakuplani

seikkailu

Onneksi Lukas ei asu kaukana. Meiltä menee kävelemiseen sinne kymmenisen minuuttia. Sitä myös hidastaa sylissäni, valkoisessa kevättakissa ja harmaissa sukkahousuissa oleva Sofia.
Tunnen olevani niin tyhmä kävellessäni maantien reunaa. Nii-in tyhmä.
Mutten enää käänny takaisin. Ilta olisi muutenkin ollut tylsä kotona yksin, kun muut ovat bilettämässä.
Saavumme vihdoin heidän pihatielleen.
Pitkä, varmaan kaksisataametrinen pihatie, jota reunustaa koivuja.
On pimeää, ja sylissäni vieläkin istuva Sofia vapisee hieman.
"Sisko, mua pelottaa.."
Silitän hänen päätään ja hyssyttelen.
"Ei täällä oo mitään pelättävää. Kato, tuolla näkyy jo pihavalot!" ,sanon osoittaen pihaan.
Sofia näyttää rauhoittuvan hieman, ja kun saavumme pihaan, autotallin yläosassa oleva pihavalo osoittaa suoraan meitä kohti.
Nyt näen vasta heidän talonsa kunnolla. Yksikerroksinen, vanhan näköinen tiilitalo, jonka vieressä pieni autotalli. Piha on iso, ja näen talon takana myös takapihan, jossa on pari keinua ja hiekkalaatikko, ja jota ympäröi isoja kuusia.
Kävelen hitaasti kohti etuovea, kun se aukeaa.
Ulos astuu kukapa muukaan kuin Lukas. Hän hymyilee meille, ja on todella komean näköinen.
hänellä on musta huppari ja mustat, revityt farkut.
Hän odottaa kynnyksellä ja tervehtii:
"Hei! Tulkaa vaan peremmälle."

Sisällä on lämmin, ja siellä tuoksuu hieman jokin hyväntuoksuinen kukka.
Lukas otti takkini, minä riisuin Sofian, joka vierastaa vähän Lukasta, ja me kävelimme olohuoneeseen.
Lukas nauroi, että hän luuli minun tuovan jonkun kaverini tänne.
Tökkäsin häntä olkapäähän ja sanoin:
"Sofiahan on mun kaveri"
Sofia kulki minua käsi kädessä olohuoneen sohville.

Olohuone on sentään vähän korkeampikattoinen, ja siellä on kaksi ruskeaa nahkasohvaa, sohvapöytä ja nurkassa iso piano.
Piano näyttää siltä, kuin sillä ei olisi hetkeen soitettu.
Lukas menee olohuoneen yhteydessä olevaan keittiöön, ja katselen hänen tohujaan haltioissani.
"Oisko teillä mitään leluja?" ,kysyn katsoen Sofiaa, joka yhtä istuu vieressäni nojaten päätään minuun. Lukas näytti tytölle vanhan junaratansa. Sofia tutkiskelee nyt sitä olohuoneen lattialla hiljaa. Hän on kai tottunut leikkimään vain prinsessaleikkejään - tuo on aivan uusi maailma hänelle.

Hetki kuluu, ja Lukas kävelee keittiöstä kädessään kaksi kuppia, joissa kuumaa kaakaota.
Hän istuu viereeni sohvalle ja ojentaa toisen minulle.
"Kiitos" ,sanon hymyillen.
Hän vastaa hymyllä.
Me juomme kaakaoitamme hiljaisuudessa, kunnes mukin pohja tulee näkyviin.
Huokaan nautinnosta. Se oli varmasti parasta kuumaa kaakaota, mitä olen koskaan juonut.

Lukas katoaa sivuhuoneeseen, ja tulee pian sieltä lasisen pullon kanssa, täynnä kirkasta nestettä.
Hän rojahtaa sohvalle viereeni laittaen toisen kätensä taakseni niin, kuin olisi tehnyt niin aina.
"Haluutko?" ,hän kysyy ottaen ison kulauksen.
Katson Sofiaan, joka on aivan haltioissaan rakentamassa junarataa.
Päätän ottaa yhden huikan.
Juoma on 40 prosenttista persikkaviinaa, ja se maistuu karvaalta.
Otan toisen huikan.
Lukas nauraa vieressäni ilmeilleni aina kulauksen jälkeen.
Tarkistan vielä, ettei Sofia katso, ja otan kolmannen huikan. Ja neljännen.

Alkoholi virtaa suonissani ja alkaa nousta pian päähän.
Lukas ei ota enää yhtään.
Juuri, kun olen sammumassa sohvalle, hän nousee ja ottaa minut käsivarrestani kiinni ,rinnalleen, yrittäen pitää minua pystyssä. Muistan ajatelleeni, että onpa hänellä vahvat kädet, ja nähneeni Sofian itkevän. Sen jälkeen en muista enää mitään.