Avaan silmäni hitaasti. Kuulen linnun laulua jostain ylhäältä.
Katson viereeni. Lukas ei ole siinä.
Hieron silmiäni ja kaivan takkini taskusta puhelimeni. Kello on kymmenen lauantai-aamuna.
Haukottelen.
Laitan hiuksiani sormilla paremmin. Ei sillä että ne yhtään sen paremmilta silloinkaan näyttäisivät.
Pitäisi taas värjätä niitä. Minähän en ole luonnollisesti blondi.
Nappaan farkkuni tukkipenkiltä ja vedän ne vaivalloisesti jalkaan.
Laitan myös valkoiset nilkkasukat ja asetan vielä hiukseni löysälle nutturalle niskaani.
Silloin muistan jotakin.
Katsahdan leskenlehteä. Se on yhä siinä. Ja sen vieressä..
Avaamaton kondomipaketti.
Huokaan.
Voi vittu.
Nousen ja sidon Vanssit jalkaani.
Astun kodasta ulkopuolelle, pidellen kättä auringon edessä. Se tuntuu vielä kirkkaammalta ja lämpimämmältä kuin eilen.
"Lukaas? Ootko täällä?" ,huhuilen.
Ei vastausta.
Kierrän kodan, enkä näe häntä missään. Luulin, että hän olisi tyyliin kusella jossain.
Silloin hän astelee takaani kohti kotaa.
Käännyn ympäri.
"Lukas! Missä sä olit?"
Kuulostan vahingossa liiankin ärtyneeltä.
Hän huokaisee ja menee kodan sisälle.
Kävelen ovelle ja katson kun tämä pakkaa tavaroitaan takaisin reppuunsa.
Okei, mun on pakko kysyä.
"Hei.. Käytettiinkö me kondomia?"
Lukas pysähtyy pakkaamisessaan.
"Mitä?" ,hän kääntyy katsomaan minua.
"Nii et käytettiinkö?" ,kysyn uudelleen hiukan kiusaantuneena.
Lukas näyttää siltä, että voisi alkaa raivota minulle kun edes kysyin.
Sitte osoitan maassa olevaa pakettia.
Hän katsoo minua ja ymmärtää nyt, ettei käytetty.
"..Ei helvetin perse!"
Hän istuu tukista tehdylle penkille ja hautaa kasvonsa käsiinsä.
"Miten vitussa se on ees mahollista!?" ,hän huutaa.
Huomaan käsieni tärisevän, mutta kerään rohkeuteni ja istun hänen viereensä.
"Hei, ei se sun syytä oo-" ,yritän.
"Onhan! Se on vittu kokonaan mun syytä!"
Kyynel tipahtaa reidelläni olevalle kädelleni.
Tunnelma on heittäytynyt päälaelleen eiliseen verrattuna.
Toinen kyynel. En edes tähtää, mutta sekin tipahtaa kädelleni.
Lukas vieressäni nousee, ottaa pakatun reppunsa ja ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan, hän on kadonnut kodasta.
Jäljellä on vain hiljaisuus ja kyyneleet kädelläni.
Miksei se vain voinut olla unta?
YOU ARE READING
Suojakuplani
Romance"miks sä oot niin ihana? ansaitsenko mä tän?" ,hän sanoi ja suuteli minua uudelleen. Luna ei ole koskaan ollut täysin onnellinen. Hänellä ei ole koskaan ollut oikeaa ystävää. Se kaikki voi muuttua, kun hän saa uuden kodin ja tapaa Lukaksen, 18-vuoti...
