Lilian on muuttanut Los Angelesista veljensä, siskonsa ja äitinsä luokse New Yorkiin, eikä ole kovin innoissaan. Hän joutuu aloittamaan uudessa koulussa, ja etsiä uudet ystävät. Lilian saa myös kuulla ikäviä uutisia liittyen isäänsä. Lilianin koko m...
Kävelemme luokkaan yhdessä, ja istumme vapaille penkeille. Luokan edessä seisoo ankaran näköinen, silmälasipäinen mies.
- Kuka toi on? kysyn. - Se on mr. Carabo, se on yks mun suosikki opettajista, Sabrina kertoo. - Eikö se ookkaan tiukka ja ankara, kysyn Sabrinalta. - Ei todellakaan oo, se on tosi mukava ja hauska, Sabrina sanoo. Sitten tunti alkaa.
Koko tunnin puhumme erilaisista jutuista liittyen lukioon. Ekat kaksi tuntia kuluvat todella leppoisasti. Opettaja vitsailee ja saan melkein koko tunnin kirjoittaa muistiinpanoja. Sitten on ruokailun aika. Istumme yhdessä nurkka pöytään, ja alamme syödä. Yhtäkkiä eteemme kävelee tyttö, jolla on oranssit hiukset ja huono asenne. - Te taisitte viedä meidän pöydän, hän sanoo. - Katie, mun tietääkseni täällä ei oo mitään paikkoja, nyt on eka koulupäivä, Nadia sanoo. - Senkin neropatti, lähtekää nyt vaan, sanoo poika joka tulee tytön viereen. - Kulkaas kyyhkyläiset, me istutaan nyt tässä, eikä lähdetä mihinkään, Alexa sanoo. - Tän kerran, tyttö sanoo. Mut ens kerralla ette pääse näin helpolla. Sitten he lähtevät. - Tolla tytöllä oli huono päivä, Nadia sanoo. - Kuka se oli? kysyn. - Se oli Katie Sanders, meidän entinen luokkalainen, Sabrina kertoo. - Sillä on rikkaat vanhemmat, ja se on kiusannut meitä koko peruskoulun ajan, Alexa sanoo. - Entäs toi poika? kysyn. - Se oli Katien poikaystävä Marcus, koko koulun kuumin poika, Nadia sanoo. Sitten jatkamme syömistä, enkä enään kysele tytöiltä mitään. Viimeiset kaksi tuntia käytämme katsoen jotain elokuvaa, jonka mr. Carabo oli valinnut. Sitten kello soi, ja pääsemme kotiin.
Kävelen Alexan ja Sabrinan kanssa samaa matkaa, koska Nadia asuu toisella puolella New Yorkia. - Mites eka ja viimeinen koulupäivä? Alexa kysyy. - Mulla ainakin oli hauskaa, Sabrina sanoo. Entäs sä, Lilian? En kuule Sabrinan kysymystä, vaan katselen ympärilleni. Kun asuin vielä Los Angelesissa, ei siellä mitään lunta ollut. En oikeastaan ole ennen nähnyt lunta. Aurinko paistaa, lumi kimmeltää ja ihmiset ripustaa kadulle joulukoristeita. - Haloo, Lilian! Alexa huutaa. - Ai, sori en kuulu mitä te sanoitte. - Ei se mitään tärkeetä ollut, Alexa sanoo.
Sitten Alexa ja Sabrina lähtevät toiseen suuntaan, ja minä toiseen. Kävelen lähi puiston läpi, ja nään korttelin takaa häämöttävän Time squaren. Haluaisin niin mennä sinne, mutta äiti sanoi että pitää tulla suoraan kotiin. Kävelen pikkukujia eteen päin. Menen ohi ihanien näköisten kahviloiden ja kauppojen. Sitten saavun meidän asuin alueelle.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Lunta on niin paljon, että on vaikea päästä edes ovelle. Avaan oven, ja riisun vaatteeni. Ketään ei ole kotona. Se ei kyllä ollut yllätys. Äiti on varmaan taas ylitöissä, Harper on kuvauksissa ja Johnny kaverinsa luona. Menen keittiöön, ja avaan jääkaapin. Sitten huomaan ovessa pienen lapun. Lapussa lukee: - Hei kulta! Kotona ei ole nyt ruokaa, mutta voit käydä jossain lähikahvilassa! Rahaa löytyy eteisen lipaston päältä! Haleja: ÄITI
