Love Yourself ; Yoonmin [ valmis ]

05

Jiminin näkökulma ;

Jungkook ja minä pääsimme Taehyungin talolle aika nopeasti. Ne vaikuttivat aika pieniltä bileiltä, sillä en nähnyt ulkona paljoa porukkaa tai sitten olimme vain ajoissa.

Kävelin sisälle yhdessä innostuneen ruskeahiuksisen kanssa ja juttelin tuon kanssa niitä näitä. Sisälle päästyä riisun kengät ja samoin tekee Jungkook. Ripustan takkini naulakkoon muiden sekaan ja samalla sekunnilla huomaan sen iloisen pupujussin kadonneen jonnekin. Olin siis arvannut oikein.

Katselen ympärilleni enkä näe ollenkaan tuttuja kasvoja. En ollut pitkiin aikoihin liikkunut bileissä, joten en tiennyt ketä niissä enää kävivät.

Pienet bileet osoittautuivatkin aika suuriksi, sillä talo täyttyi ihmisistä, joita tuli lähes joka sekunti lisää. Välillä sitä miettii, että monen kymmenen ihmisen joukosta, yksikään ei ole tuttu. Yleensä se on mahdotonta, mutta näköjään ei tässä tapauksessa. Tai tosin, kyllähän minä Jungkookin tunsin, muttei tuosta juuri nyt saanut seuraa. Siellä se kiehnasi Taehyungin kimpussa.

Ai mistä tunnistan tuon? Arvaa vain. Jungkook on näyttänyt, vaikka kuinka monta kuvaa tuosta Taehyungista. Ihan mukavalta näyttää päällepäin, mutta iskeekö tuo veitsen sydämeen sisältäpäin? Ken tietää?

Kuljeskelen ihmismeren keskellä ja päädyn juomien luo. En ajatellut kauheasti juoda mitään, sillä minulla oli liian huono viinapää ja haluan pitää itseni melkein humalattomana. Mutta kai bileisiin kuuluu pieni juominen, miksei suurempikin. Nappaan juoman, jonka juon suoraan siinä, koska se varmasti kaatuisi kävellessäni tuolla kaikkien keskellä. Istahdan johonkin tuolille ja katselen ihmisiä katseellani. Kaikilla on hauskaa ja sitten olen minä. Pitäisi varmaan ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä tanssimaan. Tai sitten, ehkä ei kuitenkaan.

Istuskelen omissa ajatuksissani taas ja saan hirveän sydärin tuntiessani olkapäässä kevyen kosketuksen. Hyppään ylös tuolilta ja menetän tasapainoni kaatuen lattialle, jonka alkoholi oli vallannut. Vaatteeni olivat pilalla samalla sekunnilla. Ihan helvetin mahtavaa, Park Jimin.

"Se oli vakuuttava esitys", kuulen jonkun tirskahtavan. Ääni kuulostaa liian tutulta. Voisiko se olla?

Min Yoongi.

Katseeni osuu tummatukkaiseen, joka näyttää paljon elävämmän näköiseltä, kuin viimeksi. Ei ole tainnut luopua päihteiden käytöstä, ainakaan kokonaan.

"Helvetin säikyttelijä", sihahdan nousten ylös ja luoden ärtyneen katseen tuohon. Ihan kuin roolimme olisivat vaihtuneet ja minä olisin se vittuuntunut.

"No anteeks, en mä edes tienny et psykologit bilettää"

"Kaikki ajattelee aina noin. Ihan ihminen mä olen", hymähdän ja alan etsimään katseellani ovea. Halusin kotiin vaihtamaan vaatteeni.

"Sä oot ihan märkä", kuulen Yoongin hymähtävän ja mulkaisen vain tuota.

"Mä lähen himaan"

"Etkä lähe", Yoongi tarraa ranteestani ja lähtee kuljettamaan minua pois kaikkien keskeltä.

Yoongi kuljettaa minut alas portaisiin ja katson tuota ihmeissäni. Rakastan kyllä tuntea tuon käden omassani kiinni. Mustahiuksisen käsi hohkaa ihanasti lämpöä omaani ja saa sydämeni tykyttämään aavistuksen nopeammin.

Hetken päästä tuo työntää minut seinää vasten ja tulee itse todella lähelle minua. Tunnen tuon lämpimän ja hieman alkoholilta haisevan hengityksen kasvoillani.

"Miks sä mut tänne toit?"

"Miks en, Park Jimin?", tuo kysyy ihan kuin tämä olisi normaaliakin.

"Sä oot ihan outo. Ekana häviät jonnekin ja kun koitan etsiä sua kaikkialta, ni oot kadonnu. Yhtäkkii sit löydän sut jostain bileistä", selitän nopeasti ja tajuan jälkeenpäin mitä päästin suustani.

"Haha, ootsä ettiny mua?"

"En", valehtelen ja tyhmäkin huomaisi sen.

"Just äsken sanoit toisin", tuon kasvoille ilmestyy mairea virne.

"Sä kuulit väärin", koitan pelastaa tilannetta, mutta se on varmaan jo myöhäistä.

"Joo, niin vittu varmaan"

"Eiku oikeesti"

"Myönnä pois, ni päästän sut", tuo sanoo hiljaa katsoen minua syvälle silmiin.

"Entä jos mä en haluu päästä tästä pois?", kysyn puolivahingossa ja kiroan mielessäni jo itseni käytöstä.

"No sitten se on eri asia", Yoongin virne pysyy edelleen kasvoillani.

"Okei, ehkä mä etin sua vähän. Haluun nyt kotiin"

"Mis asut? Mä voin heittää sut sinne", Yoongi tarjoutuu hymähtäen ja astuu askeleen kauemmas itsestäni.

"Täs ihan lähellä, mut pärjään kävellenkin"

"Okei, mennään sitten"

Yoongi lähtee vetämään minua perässään kohti eteistä. Mielessäni käväisee Jungkook, mutta kyllä tuo varmasti pärjäsi täällä Taehyungin kanssa.

Pukeudumme Yoongin kanssa ulkovaatteisiimme ja astelemme yhdessä pimenevään yöhön. Vilkaisen taivaalle nähden tuhansia kirkkaita tähtiä, jonka vuoksi hymyilen pienesti. Olen pitänyt tähtiä aina kauniina.

"Mitä sä unelmoit?", vanhemman suusta pääsee rikkoen hiljaisuuden ja katkaisten omat ajatukseni.

"En mitään"

"Muako mietit?", heleä puna nousee kasvoilleni ja pidän katseeni edessäpäin.

"En, älä oleta ittestäs liikoja"

"Selvä", tuo hymähtää ja pian kävelee kanssani autollensa.

"Mä sanoin, että voin kävellä"

"Mä sanoin, että vien sut", Yoongi näyttää kieltään ja tuhahdan tuolle.

Menen pelkääjän paikalle Yoongin autoon, kun tuo istahtaa kuskin paikalle. Vilkaisen tuota pieni hymyn kare huulillani ja kiinnitän turvavyön, sillä ei sitä tiennyt kuinka huolimaton kuski tuo oli.

Annan tuolle välillä ajo-ohjeita asunnolleni ja pian auto kaartaakin tuttuun pihaan.

"No, kiitos kyydistä", hymyilen tuolle ja olen nousemassa autosta, mutta tuo ottaa yhtäkkiä ranteestani kiinni.

Hämmennyn suuresti ja seuraavaksi tunnenkin tuon huulet omillani. Ihmettelen suuresti ja arvioin tämän syyksi juomisen, tosin ei tuo kovin kännissä ollut, koska pysyi tiellä ihan hyvin. Vastaan nopeasti suudelmaan, josta vetäydyn aika pian.

Yoongi katsoo minua hiljaa ja tuon ilme on sellainen, ettei mitään muka olisi tapahtunut.

"Mä tuun sit taas joku päivä juttelee sulle", Yoongi virnistää ja katsoo perääni, jonka jälkeen lähtee autollansa.

Jään pihaan tuijottamaan tuon auton perään ja hipaisen lämpimällä sormellani huuliani, jotka olivat olleet hetken yhteydessä Yoongin huuliin. Mitä ihmettä äsken oikein tapahtui? No samapa se, minulle tuli hirveä halu tuntea tuon huulet uudelleen omillani.

Iloinen ilme kasvoillani suuntasin kohti kerrostalon ovea ja mietin kokoajan sitä mustahiuksista jätkää.

Min Yoongia.

.

Moih :3

BTSsän albumi on täällä, kai te ootte jo kuunnellu?

Rakastan kaikkii biisei, mut ON & We Are Bulletproof : the eternal, jäi ehkä parhaiten mieleen.
Tai emmä tiä, kaikki on nii helvetin ihania ja tuli niitä kuunnellessa itkettyykkin.
Nyt käyn uusiks tätä listaa ja niin wOw :3

Kai tää luku taas oli ihan lukemisen arvonen, vai? :3

Moikkelis moi ja kuunnelkaa mots7 💜