Love Yourself ; Yoonmin [ valmis ]

25

Jiminin näkökulma ;

Olimme sopineet Jungkookin kanssa, että Taehyung tulisi tänne Yoongin seuraksi. En halunnut tuon olevan yksin, sillä pelkäsin hänen ratkeavan itsetuhoisiin tekoihin enkä halunnut ottaa sitä riskiä. Muutenkin Yoongi tarvitsi seuraa enkä tiennyt kauanko minulla kestäisi Jungkookin kanssa.

Voisin puhua Jungkookin kanssa lähiaikoina tapahtuvista asioista, sillä en ollut vielä ehtinyt jakaa niitä parhaalle ystävälleni. Viestien välillä se ei tuntuisi kivalta enkä oikein pitänyt puheluista. Kasvotusten asioiden kertominen on minusta helpoin vaihtoehto, vaikka välillä ajatus asioiden jakamisesta ahdistaa sekä pelottaa.

Psykologina kuitenkin tiedän, että kasvotusten keskustellen näkee ja havaitsee helpommin toisen ajatukset. Tunteet myös paljastuisivat näin helpoiten ja huomasin, jos toinen valehtelisi.

Ovikellon soitto sai minut ja Yoongin hätkähtämään sohvalla. Olimme kietoutuneena toisiimme ja Yoongin lämmin käsi oli rauhallisin vedoin sivellyt nykyisin vaaleita hiuksiani.

Haukotellen nousin ylös ja suukotin rakkaani huulia hellästi. Lähdin tallustelemaan eteiseen ja pian hymy huulilla avasin oven.

Välittömästi pitkään ollut paras ystäväni hyökkäsin halaamaan minua ja mitään ajattelematta kiedoin äkkiä käteni minua pidemmän pojan ympärille. Taehyung asteli naurahtaen asuntoon ja riisui kenkänsä sekä asetti takkinsa siististi naulakkoon. Jungkookin poikaystävä oli kyllä varsinainen herrasmies.

"Oli ikäväääää~~", Jungkook hymähti halaten minua tiukemmin. "Jungkook ikävöi Jiminiä toooosi paljon", tuo hihkaisi tökkien selkääni. Naurahdin muutaman kerran ja vedin pojan tuttua hajua nenääni.

"Mullakin oli sua ikävä, Kook~ mut älä jooko purista mua hengiltä", tirskahdin huvittuneena ja hetken kuluttua vetäydyimme molemmat halauksesta.

Katselin pupupojan kasvoja tarkkaan ja melkein silmäni ehtivät vetistyä, kunnes pyyhin hätäisesti ne kuiviksi. En ollut edes huomannut asioiden keskeltä, kuinka paljon olin taas ehtinyt ikävöidä tuota ilopilleriä. Jungkookilla oli salainen taito saada minut aina hyvälle tuulelle ja unohtaa hetkeksi pahat asiat mielestäni. Eikä mikään ihme, olihan se aika hyvä taito olla parhaalla kaverilla.

Jungkook tökkäsi naurahtaen poskeani ja kostoksi aloin kutittamaan tuon kylkiä. Pojan tuttu kikatus veti automaattisesti suupieliäni suurempaan hymyyn.

"Aina yhtä lapsia", Yoongi sepitti Taehyungille, joka vastasi naureskellen myönteisesti: "On kyllä".

"EIKÄ OLLAAAA!!", Jungkook kiljaisi kutituksen keskeltä ja yritti rimpuilla pois sekä väistellä käsiäni. "Ei niin!", huudahdin perään ja lopetin Jungkookin kutittamisen.

"Vihdoin", Jungkook huokaisi helpottuneena ja sai minut naurahtamaan jälleen.

"Bottomit on tollasia", Taehyung sanoi huvittuneena ja Yoongi nyökkäili tuon sanoille.

"Meillä on hyvät top energyt, mut ootte liian shy et voidaan näyttää teille!", Jungkook hihkaisi viisaana vieressäni. "No niinpä", vastasin hymähtäen ja aloin sitoa kenkiäni.

Yoongi keskusteli Jungkookin sekä Taehyungin kanssa kaikenlaisista asioista minun sitoessa kenkiäni ja muutenkin valmistautuessa lähtemiseen.