Love Yourself ; Yoonmin [ valmis ]

14

Jiminin näkökulma ;

Katselin vieressäni nukkuvaa Yoongia hymyn nykiessä huulilleni. Hieraisin silmiäni noustessani ylös sängyltä. Viileä ilmavirta kulki jalkojeni lävitse ja se sai kylmät väreet liikkeelle kehossani. Parilla askelmalla astelin ikkunan eteen ja avasin sälekaihtimet. Hetkessä huone oli täyttynyt auringonvalolla ja pian se myös auttoi saamaan unitoverini hereille.

"Ei vielääh..", Yoongi mutisi pitäen silmiään kiinni. Raukka oli sokaistunut auringon voimakkaasta valosta eikä ollut nyt kykeneväinen nousemaan.

"Yoongi, haluun viettää sun kanssa päivää ennen kuin mennään huvipuistoon meidän vuosipäivän kunniaks, hölmö", naurahtaen palasin takaisin sängyn lämpimään syleilyyn ja suukotin vanhempaa kevyesti otsalle.

Pian tuon vahvat sekä tutut käsivarret kietoutuivat jo hieman viileähkön vartaloni ympärille. Painauduin tuon hyvältä tuoksuvaa ja lämpöä hehkuvaa vartaloa vasten tyytyväisenä.

"Olenko mä ihan tosi joutunut kestämään sua jo vuoden?", Yoongi kysyi huvittuneena. Rakkaani osasi olla aina yhtä hellyyttävä romantikko.

"Toi oli jo melkein loukkaus. Mut mä tunnen sut eikä toi tuntunut missään", naurahdin makeasti ja tunsin Yoongin käden sivelevän rauhallisesti selkääni, joka sai oloni vielä rentoutuneemmaksi.

Hiljaisuus valtasi huoneen auringonvalon sädehtiessä huoneeseen kauniisti. Pysyttäydyin tuon suojelevien käsien sisällä. Ne torjuivat kaiken pahan pois örkkeineen päivineen.

"Mä rakastan sua, Jimin", Yoongi sanoi yhtäkkiä. Tuon yhä käheä aamuääni sai sydämeni aina pois tolaltaan ja jalkani veteliksi.

"Mäkin sua..", vastasin Yoongille onnellisena.

Avasin silmäni siirtäen pääni tuon kanssa samalle kohdalle ja vein huuleni pikaisesti tuon huulille. Pari suudelmaa vaihdettua, nousin istumaan ja vedin lämpöisen peiton vastahakoisesti molempien päältä.

"Nyt ylös", sanoin käskevään sävyyn vanhemmalle, joka vain naurahti. Yllätyksekseni tuo kuitenkin nousi istumaan ja haukoitteli kaikessa rauhassa hiukset sekaisin.

Puin päälleni Yoongin pitkän valkoisen t-paidan ja katsoin hennoin askelin huoneesta. Vähän niin kuin keijut kävelivät. Tai niin Yoongi oli ainakin sanonut.

.

Vuosi Yoongin kanssa oli oikeasti kulunut nopeasti. Yoongi oli muuttunut toiveikkaammaksi ja osasi jopa kehua itseään, kun sitä hetken aikaa tivasi. 

Itse olin lopettanut työni, vaikka välillä kävin juttelemassa vakioasiakkailleni. Nykyisin työskentelin Yoongin kanssa yhdessä läheisessä kahvilassa. Yhteistyömme sujuu hyvin ja kahvilasta saa yllättävän hyvää palkkaa. Pystymme hyvin asumaan luonani, sillä vanhempi oli myynyt asuntonsa pois turhien laskujen vuoksi eikä siellä tullut käytyä enää kovin usein.

Yoongin olotila oli noussut parempaan suuntaan, vaikka viiltelemiseltä ei oltu vielä kokonaan vältytty. Halusin vain olla hänen tukenaan, joten yritin puhua hänen kanssa päivittäin siitä, miltä hänestä tuntui ja sen sellaista. Onneksi Yoongi oli saanut luotua luoton välillemme ja oli suhteellisen avoin asioistaan minulle. 

Muistan edelleen sen, kun luulin menettäväni tuon kokonaan. Olisin syyttänyt siitä vain itseäni, vaikka Yoongi usein hokikin ettei se ollut vikani. Muistan myös ne kerrat, jolloin olen nähnyt Yoongin viiltelemässä ja hänen tyhjän katseensa. Yoongi ei edelleenkään osannut oikein itkeä, mutta kyllä on tullut nähtyä useita kertoja tuon sydäntäsärkevä itku.