Love Yourself ; Yoonmin [ valmis ]

09

Jiminin näkökulma ;

Yoongi nappasi pienestä suloisesta kulhosta vihreän viinirypäleen ja laittoi sen suuhunsa. Ties kuinka kauan nuokin ovat olleet jo tuossa kulhossa...koristeena.

"Ne on vanhoja", tokaisin yhtäkkiä katsoen tuota silmiin.

"Ei mua kiinnosta"

"Sä voit saada niistä ties mitä pöpöjä"

"Ei mua kiinnosta"

"Mä rakastan sua"

"Ei mua kii- mitä sä sanoit?", Yoongi kysyi hämmästyneenä ja räpäytti silmiään pari kertaa hitaammin. Ikäänkuin sisäistääkseen äskeisen omassa päässään.

"Johan mä sain sun huomion muualle", naurahdin kevyesti ja katselin Yoongin kasvoja yrittäen tulkita tuon ilmettä, mutta ne olivat ihan tyhjät.

"Tarkotiks sä tota?

"En", ehkä valehtelin tai sitten en. 

"No hyvä", Yoongi huokaisi helpottuneena ja tunsin rintaani puristavan hieman. Ihan kuin sydämeni olisi tikkataulu, johon olisi heitetty tikka napakymppiin. Sydämestäni putoili pieniä terälehden palasi ja lopulta siihen jäisi vain...ei mitään.

Selvitin kurkkuani yskäisemällä ja asetin väkisin pienen hymyn kasvoilleni. Mitä Yoongi oli tarkoittanut niillä kukkasilla? Ja kaikilla eleillään? Vai kuvittelinko vain kaiken? Onko tämäkin unta?

"Jimin, miks sä et vastaa mulle?", kuulin Yoongin sanovan.

"Ai mitä? Häh? Puhuiks sä mulle?", kuulostin ja näytinkin varmaan todella typerältä. Hitto, kuinka tyhmä ihminen voi olla?

"En, kun näille viinirypäleille", Yoongi naurahti puhuen ensiksi niin sarkastisella äänellä kuin vain mahdollista.

"No haha", nyrpistin nenääni ja heilutin hieman päätäni.

"Jimin, voinko mä siis lähteä jo? Emmä aio puhua enempää"

"Joo, lähe vaan. Pääsenhän mäki sit täältä kotiin, vihdoin", naurahdin hieman kiusaantuneesti. Tuota kysymystä Yoongi oli varmaan pommittanut minulle koko sen ajan, kun tunsin sydämeni särkyneen miljooniksi palasiksi. Mutta miksi? Enhän edes seurustellut Yoongin kanssa, enkä edes tahdo sellaista. En ikinä. 

Tai ehkä sittenkin vähän..

"Olisit heti sanonu niin olisin voinut jättää tulematta", Yoongi puhui ilmeettömästi. Pakko myöntää, että en pitänyt siitä.

Yoongi oli muutenkin ollut tänään poissaoleva ja napsinut vain niitä ikivanhoja viinirypäleitä, jotka tuskin maistuivatkaan hyviltä. Ihme, että herra täydellisyydelle kelpasi nuo kivikautiset rypäleet. Pieni ajatus siitä, että Yoongi olisi satuttanut itseään, kävi mielessä. Voin vain toivoa parasta...

"Koska me näemme seuraavaksi?, kysyin Yoongilta.

"Ei ikinä, toivottavasti"

Ei kai vaan...

"...ja ei, en tapa itseäni, idiootti", Yoongi lisäsi nopeasti saaden pienen helpotuksena olooni. Voisihan Yoongi valehdellakki, mutta minun pitäisi vain luottaa häneen.