Love Yourself ; Yoonmin [ valmis ]

07

Jiminin näkökulma ;

Parin viikkoa kului ihan tavallisesti. Näin vanhoja sekä tuttuja ongelmanuoria ja yritin auttaa heitä, mutta tuskin he edes kuuntelivat minua. Jonain aikoina tunsin työni ihan turhaksi, kunnes muistutin itseäni yhä uudelleen ja uudelleen siitä, että onnistuisin vielä joskus. Ehkä siis.

Näiden parin viikon aikana, Yoongi oli seikkaillut ajatuksissani lähes taukoamatta, joka ehkä näkyi hieman työnteossani. Saatoin vain kesken juttelun hiljentyä ajatusteni pariin. En myös kiellä sitä, että olen nähnyt Yoongin unissani. On sitä tullut herättyä välillä hieman märemmissä olosuhteissa. Mutta joo, ei siitä sen enempää-

Ja kuten arvata saattoi, tämä päivä oli erilainen. Yoongi ilmestyi vihdoin luokseni. Ei tarvinnut odottaa, kuin vaivaiset pari viikkoa siitä, kun tuo oli jotenkin mystisesti jättänyt kauniin ruusukimpun huoneeseni. Ruusukimppu oli tosin jo pudottanut kauniita terälehtiään keittiön valkealle pöydälle.

Yoongi istuskeli pienen pöydän äärellä työhuoneessani, kun minä olin vielä oman työpöytäni äärellä. Tunsin Yoongin katseen itsessäni, mutten antanut sen vaikuttaa työntekooni.

Vanhempi oli saapunut huoneeseeni yhtäkkiä ja olin kertonut tuolle tekeväni vielä pari juttua ennen kuin jakaisin aikaani tuon ongelmien parissa. Tai mistä sitä nyt ikinä tietää, mitä Yoongi puhelisi.

"Ähh, mikä sulla kestää?", komea mustahiuksinen kysyi turhautuneena ja risti kätensä rinnalleen vaihtaen asentonsa kovalla tuolilla mukavemmaksi.

"Saaneen muistuttaa, mulla on töitä. Ja sanoin sulle, että joudut odottamaan. Jos tajuaisit varata aikas ni tää sattuis olemaan aika paljon helpompaa", mumisin katse kalenterissani, johon olin juuri lisännyt pari juttua.

"Musta on tylsää ilmoittaa asioita. Ihmisillä on tapa peruuttaa näkemisiä viime tipassa"

"Mäkö peruisin tapaamisia? Muutenkin, mistä sä tiesit ettei mulla olis ollut täällä joku juttelemassa mun kanssa?", kysyin nostaen katseeni vanhempaan, joka loikoili tuolilla hieman kärsimättömänä. Kiinnitin huomioni tuon punertaviin huuliin ja siihen, miltä ne tuntuivat omillani.

Vaikka olinkin kokenut vain yhden ja ainoan suudelman tuon kanssa. Voin sanoa sen olevan paras, jonka olin koskaan kokenut. Tai tulisin kokemaan. Ellei siis uusi suudelma Yoongin kanssa olisi parempi...

"No mikä sust tekee erilaisen ku muut? Voisit ihan hyvin siirtää tapaamista tai jotain", seurasin Yoongin huulien liikettä, kunnes tajuan nostaa katsettani tuon silmiin.

Oi voi, sekin oli virhe. Tuon silmät loistivat kirkkaammin, kuin tähdet. Myös tuon silmissä oleva tummuus, oli hieman haihtunut. Tai sitten vain olin sekoamassa. Mitä vittua nyt oikeasti?

"Enkä mä tiennyt oliko sulla täällä ketään. Kunhan kokeilin onneani ja tällä kertaa se oli mun puolella", Yoongi lisäsi jonkin ajan päästä.

"Aivan", naurahdin huvittuneena nousten ylös tuolilta ja menin istumaan tuota vastapäätä muistiinpanovihko sylissäni. Tajusin myös hetken päästä ignooranneeni tuon kysymyksen, muttei se näköjään näyttänyt haitanneen tuota.

"En mä kyllä tullu tänne puhumaan mun ongelmista"

"No mistä sitten?"

"En mistään...tai siis...", Yoongi mumisi pitäen katseen kasvoissani, jotka eivät vetäneet vertoja Yoongin komeille kasvonpiirteille.

"Tulin vaan pahoittelemaan siitä...suudelmasta", tuo sai lopulta kakistettua ulos. En ollut nähnyt Yoongia ennen niin hermostuneena. Toki, emmehän olleet tuntenut kovin kauaa.

"Mä tyk-...tai nii, ei mitään", loin pienen hymyn kasvoilleni tuntiessani poskieni muuttavan väriä hehkeän punaiseksi. Voi kun kiva. Ettäs minun pitikin mennä ihastumaan tuohon komeaan mustahiuksiseen, joka ei jättänyt mieltäni hetkeksikään rauhaan.

"Eli se ei haitannut?", vastapäätä istuva nuori mies kysyi minulta.

"Ei", vastasin lyhyesti.

"No ei mulla muuta. Mut jos sua kiinnostaa, ni haluisiks hengata joku päivä?", vanhempi päästi suustaan, jonka takia vatsassani lepahti pari perhosta lentoon.

"Joo, vaikka", sain sanotuksi hetken kuluttua.

"Mun numero on tässä", Yoongi ojensi pienen lapun pöydälleni ja nousi lähteäkseen.

"Moikka, punaposki", tuo hehkaisi huvittuneena kaartaen huulensa pienelle hymylle ja asteli huoneesta ulos.

Ja niin kuin viimeksi, tuo oli poissa jättäen minut palavien poskieni kanssa.

Tajusin myös, että...

...Yoongin hymy oli sulattanut jälleen sydämeni.

.

Terpsa :3

Mulla alko taas tänään koulu ja voin sanoa, että helvetin hyvin alkoikin. Mä meinasin myöhästyä, koska heräsin 7.45 ja tunti alko 8.05.
Mutta uskokaa tai älkää, MÄ JUMALAUTA KERKESIN!!
Olin kyl aamul pienes paniikis ja mietin et miks en heränny siihen saamarin herätykseen :)

Ja kouluun liittyen, saa nähä kuinka aktiivisesti julkaisen osia 😅

Mites teidän päivä? :3

Oliks hyvä luku? ksjsjsb-
Ja oon pahoillani, jos aikamuoto seikkailee siellä täälä wOOoooOop

Joo, moikke 💙