New life (in Finnish)

Osuuko vai eikö?

Oikei tää biisi sopii tähä ihan ookoo.

Annan nk.

Harryn halauksessa tuntui hyvältä ja toivoin ettei tämä päästäisi irti. En tiedä, miksi olin ajatellit, että Emmalla oli valtaa koulussa ja kieltämättä oli ollut hauskaa haukkua toisia ja elää hetkessä. Toisaalta kaipasin poikia joka hetki. Koko ajan.

Harry päästi irti ja katsoin häntä haikea ilme kasvoillani. Tunsin helpotusta ollessani poikien kanssa, sellaista helpotusta, että olisin voinut nukahtaa ja nukkua koko loppu vuoden.

"Mihin meet yöks? Etkö ollukki Emmal?" Harry kysyi yhtäkkiä huolestuneena.

"Ööö... varmaa johonki hotellii" vastasin.

"Liam?" Harry sanoi kysyvällä äänen sävyllä.

"No,mitä?" Liam kysyi huolestuneesti.

"No, tällä meijän prinsessalla ei oo paikkaa minne mennä yöks," Harry selitti.

"No se jää tänne tietty," Liam sanoi vahvasti ja sydämmeni oli pakahtua ilosta.

"Te ootte liian kilttei, mut kiitos," sanoin ja pussasin Harryä poskelle.

Olin onnellinen, että tein niin ja Harryäkään se ei näyttänyt ainakaan haittaavan. Hymyilin tälle ja aloin nauraa. Sain sillä ostettua viisi hämmentynyttä katsetta itseeni ja lisäksi Harryn punastumaan. Nauroin vain lisää ja lopulta pojatkin liittyivät mukaan nauruuni.

"Miks teijän kaa on helpompi olla?" kysyin hämmentyneenä, mutta pojat vain nauroivat.

"Koska me ei olla ämmii, johtuisko se siitä?" Louis kysyi nauraen. Nyökkäsin tälle vastaukseksi ja jatkoin nauramista.

Istuin poikien viereen sohvalle, enkä voinut käsittää,miten olinkaan kaivannut tälläistä ystävyyttä. Tiedättekö sen tunteen kun ei ole nähnyt jotai ihmistä moneen vuoteen tai minun tapauksessani huomionnut puoleen vuoteen ja silti voi jatkaa samasta kohti johon jäi? Se oli ihana tunne aivan, kun olisi lentänyt. Olo oli vapaa ja onnellinen aivan kuin mikään ei voisi satuttaa tai saada jalkojasi maahan. Sitten kuulin puhelimeni pirinän ja olin laskeutunut pilvistä.

"Anna," vastasin puhelimeen.

"No, Emma tääl moi. Haluisiks kertoo et, misä vitus oot ja miks vaa lähit, etkä kertonu ees besulles et lähit?" Kuulin Emman äänen puhelimesta.

"Oota hetki. Mä oon tääl yhes paikas nii meen muualle," sanoin viestittäen silmilläni pojille aivan jotain muuta ja laskin puhelimen rintaani vasten.

"Voiko, joku puhuu mä en pysty?" kysyin pojilta, joista ainoastaan Harry nyökkäsi ja tiesin kyllä miksi.

Ojensin puhelimen Harrylle ja toivoin, että tämä saisi tilanteen selitettyä Emmalle.

"Noniin asia on nyt nii et mä en haluu sun tulevan lähellekkään Annaa enää ikinä! Ja mä en ymmärrä, miten sä pystyt soittaa sille kaiken sen jälkeen, mitä oot sille tehny!" Harry huusi puhelimeen ja lopetti puhelun.

Katsoin Harryyn järkyttyneenä ja tämä, tämä vain kohautti harteitaan. Harry näytti hyvältä röhnöttäessään sohvalla muiden poikien kanssa. Katselin häntä siihen asti, kunnes sain hämmästyneen katseen samalta suunnalta, johon olin katsonut.

Harryn silmät kiilsivät, kun tämä katsoi telkkaria pimeässä huoneessa. Hän näytti niin hyvältä, että teki mieli vain suudella. Mutta enhän minä voinnut. Se pilaisi kaiken ja saisi Harryn käyttäytymään kylmemmin minua kohtaan. Ja juuri nyt lämpö oli se, mitä oikeasti tarvitsin.

Harryn nk.

Anna katsoi minua. Toivoin, että tämä pitäisi minusta, jopa enemmän kuin ystävänä. Käännyin katsomaan Annaa hämmentyneenä ja tämä vain naurahti ja näytti kädellään, ettei minun tarvitsisi välittää. Anna käänsi katseensa telkkariin, mutta minä en.

Jäin katselemaan Annaa. Hän piti polvet söpösti rinnassa ja onnistui silti näyttää rennommalta kuin aikoihin. Hänen vaaleat suorat hiukset valuivat selälle ja olkapäille ja hänen sinisissä silmissä tukkivat valot. Niin pieni ja helposti rikkoutuva ja silti niin kaunis. Huokaisin ja käännyin takaisin katsomaan televisiota.

Joku tökkäsi minua tunsin sen selvästi oikeassa kyljessäni. Käännyin katsomaan oikealleni ja näin tujottavani Louisin sinisiin silmiin.

"No?" kuiskasin hiljaa ja toivoin, etteovät muut häiriintyisi.

"Me mennää nyt, tonne ulkopuolelle ja jätetään Anna tänne iihan yksin, koska mulla ja pojilla on jotain kysyttävää," Louis ilmoitti, se ei ollut kysymys joten vain nyökkäsin.

"PAUSE!" Louis huusi ja Liam pysäytti leffan samalla sekunnilla.

"Sori Anna. Me ei haluttais tehä tätä dulle, mut meijän pitää jättää sut hetkeks tänne yksin," Louis ilmoitti ja lähti raahaamaan minua ulos huoneesta, poikien seuraten perstä.

Kun olimme tarpeeksi kaukana huoneesta johon olimme Annan jättäneet Louis aloitti kyselyn silmät leimuten.

"Ookoo.... nyt kerro! Mitä sun ja Annan välillä on? Jotain semmosta,mitä me ei tiedetä?" Louis kysyi.

"Ei mitään, mut en toisaalt haluis, et meil ei oo mitää, koska mä todellaki tykkään siitä," sanoin häpeilemättä hymyillen, kun olisin juuri voittanut lotossa, tietenkin ajatellen Annaa.

"No, miks sä et sit tee asialle mitää?" Liam kysyi tällä kertaa.

"Nii miks et?" Zayn kysyi.

"Noku mä en tiiä tykkääks se must ja jos ei nii mä en haluu pilaa meijä ystävyyttä, et voin olla ees jollai taval sen lähellä, tiiätteks?" sanoin.

"Joo, mut eks oo nähny, miten se kattoo sua?" Louis kysyi. Katsoin hämmentyneenä Louisiin ja sitten muihin poikiin, jotka katsoivat minuun ilmeellä "sä oot toivoton, etkö oikeesti oo huomannu?" No en en ollut huomannut, mutta se oli hyvä tietää. Tulevaisuuden varalle.

KIITOS!!! Mä sain ihanii kommentei ja kiitooos oikeesti! Mun kaverit voi todistaa et olin iha hullu, kun huomasin sun kommentin Kiiaaj oon oikeesti ihan sika kiitollinen siitä! Ja tietty te muutki ootte ihan sika ihanii, mut toi piristi mun päivää. Ps. ei sil et sun kommentti Maria ei ois, mut kiitos!

Muute, ku tos luvus on se kohta, ku toi Anna miettii sitä, et miten voi vaa jatkaa siit kohti ku lähti nii mä oikeesti tiiän sen tunteen ja se on oikeesti ihana ja on ihanaa, et on joku jost välittäävniin paljo, et aikakaa ei vaikuta suhteeseen sen ihmisen kans. Ja ööö... nyt te mietitte, mitä mä selitän joten mä lopetan sen nyt.

Tai en. Mun eka tollane ei frendilt tullu kommentti. Ja sit oon muute saannu taas ylis sata luku kertaa, joka on ihan uskomatonta, että kiitos siitä. Ja sit anteeks viel toi tyhmä nimirtälle luvulle, ku en keksiny muuta. Nii ja viel odottelisin sitä, jos joku kertois pitäiskö vaihtaa toi kansi. Ja äänestäkää ja kommentoikaa! ;)
Mä rakastan teitä! :)

Julia kiittää ja kumartaa! :)