New life (in Finnish)

Kesätanssiaisten jälkeen

Okei... tää tulee nyt lähemmäs päiväkirja tyylist kirjotust, mut toivottavasti kelpaa. Ja tää luku alkaa olla viimesimpii pari viel tulos mut ei montaa nii älkää tappako, ku mä ajattelin tehä jatko-osan. :)

En tiedä, miten sitä pitäisi kuvailla. Kesätanssiaiset olivat mahtavat. Harry ei ollut siellä. Yritin etsiä häntä, mutta tämä ei ollut tullutkaan poikien kanssa, niin kun olin uskonut. Harryä ei näkynyt, mutta minulla oli hauskaa.

James oli vähän kuin Harry, mutta vain halpa kopio. Mutta jos kopio oli se, jonka sain, niin kopioon minun olisi tyydyttävä. Harry ei ollut vieläkään osoittanut minkäänlaista kiinostusta minua kohtaan, joten pidin tunteeni ominani.

En ollut edes kertonut muille pojille, vaikka tiesin heidän huomanneen sen. Koska tiesin, että Harryä ei kiinnostanu. Tai luulin niin, uskoin niin, tiesin sen tai miten sen haluaakaan sanoa.

Mutta James. Jamesilla oli vaaleat hieman Harry tyyliset hiukset ja ruskeat suloiset silmät. James näytti urheilulliselta, mutta oikeastaan oli TODELLA nörtti. Jamesilla oli suloiset silmälasit, joita käytti vain, kun kukaan ei ollut näkemässä. Tai no olin minä ne nähnyt, mutta sitä ei lasketa.

James oli pitkä ja muutenkin täydellinen, mutta silti, hän ei saanut sydäntäni pamppailemaan katseellaan, kosketuksellaan, hymyllään tai pelkällä olemassa olollaan, niin kuin Harry oli tehnyt. Olin addiktoitunut, mutten huumeeseen tai muuhunkaan päihteeseen. Olin addiktoitunut Harryyn. En selviäisi ilman häntä, joten pidin hänet lähelläni, vaikka se tarkoittaisikin pelkästään ystävyyttä. Minun piti selviytyä tästä voittajana tai en selviytyisi ollenkaan.

Illan päätteeksi James tuli saattamaan minut huoneeseeni, jonne en ollut vieläkään saanut yhtään huonetoveria. "Anna?" James sanoi.

"Niin?" kysyin.

"Haittaako sinua, jos teen näin?" James kysyi, otti hartioistani kiinni ja suuteli huuliani niin tunteikkaasti, etten voinut olla vastaamatta suudelmaan.

"Ei," kuiskasin hiljaa suudelman loputtua. Sen hetken, jonka suudelma oli kestänyt oli sydämmni kaipuu Harryä kohtaan sammunut, mutta kun se loppui kaipuu palasi, eikä hellittänyt.

"Hyvä, koska haluan tehä sen uudestaa ja uudestaa, kunnes tuntuu, että siihen vois melkeen kyllästyy ja sitten mä kerron sulle kuinka paljon mä susta tykkään ja sit se tuntee taas tolt ja me ei koskaan voida kyllästyy siihen tunteeseen," James sanoi ja päätin painaa huuleni hänen huulille uudestaan. Se tumtui samalta kun viimeksi ja kun se loppui tuli sama tunne kun viimeksi.

"Mäki tykkään susta," sanoin hymyillen Jamesille.

"Hyvä, koska mä aion pitää sut," James sanoi hymyillen hempeästi. Katsoin Jamesin silmiin ja nojasin pääni hänen rintaan.

Miksi, se sattui minuun? Olla hänen lähellään, vaikka toisaalta ainut, mitä halusin oli olla Jamesin syleilyssä. Pieni osa minusta kertoi, että se johtui Harrystä, mutta en voinut uskoa sitä osaa, koska Harryn täytyi nyt antaa paikka sydämestäni Jamesille ja siirtyä ystävän paikalle. Niin olisi parasta,mutta en tiennyt, miten sen tehdä.

"James?" kysyin hiljaa ja sain murahduksen vastaukseksi.

"Ethän päästä irti?" kysyin ja irrotauduin hieman, että voisin katsoa pojan silmiin, jotka kiilsivät omituisesti.

"En koskaan nyt, kun olen vihdoin saanut sinut," hän sanoi ja hymyili minulle rakastavaisesti. Kumpa voisin kertoa, että sydämmeni kuului vielä toiselle, mtta en voinut, enkä halunnut. Halusin, jonkun lähelleni, vaikka se joku ei olisikaan Harry, niin kuin toivoin.

"Hyvä," sanoin ja jatkoin Jamesin halaamista.

Minuutit kuluivat, eikä kumpikaan sanunut mitään. Halsimme vain keskellä käytävää, emmekä siitä liikkuneet pitkään aikaan.

"Mitä nyt tapahtuu?" kysyin Jamesilta haikeasti.

"Nyt, minä olen sinun ja sinä minun," James sanoi ja tökkäsi leikkisästi nenääni.

"No sitten, minä menen nukkumaan," sanoi ja hivuttauduin Jamesin otteesta.

"Eipäs niin nopeasti," James sanoi, tarttui käteeni ja suuteli minua vielä kerran, jonka jälkeen menin nukkumaan.

Tää luku ei tosiaankaan oo pitkä, mut toivottavasti tykkäätte, koska tätä oli ainaki ihan sika kiva kurjottaa. Don't know why. Mut silti tuntu jotenki ihanalt kirjottaa tota. Ja täs luvus siis selvis, miten paljon Anna tykkää Harryst, eli mun pitää varmaa tehä seuraavaks sit luku jos selvii,miten paljon Harry tykkää Annast. :)
Julia kiittää ja kumartaa. :)