edes ystäviä?

Kaksi ylimääräistä pyyhettä

~Evelyn nk~
"Evelyn missä vitussa sinä olet?!!" Isä huutaa puhelimessa minulle kaikkien kuullen. Mitähän mä nyt tein? "rannalla, kui" kysyn. "Kenen kanssa??" Isä utelee. Isän huuto kuuluu niin selvästi että Ivy, Alex ja Luca kaikki kuulevat tuon huudon, jopa pojat kuulevat minun olevan ongelmissa. "Ivyn, Alexin ja Lucan kanssa" vastaan hiukan epäröiden. Olisiko sittenkin pitänyt jättää sanomatta poikien nimet. "Minä tulen NYT hakemaan sinut kotiin" isä huutaa puhelimeen. "Ss-elvä" sanon takoen ääntä. Puhelu katkeaa.
"Taian olla pulassa" sanon. Ivy näyttää hiukan huolestuneelta. Tuo tietää, että isäni ei huuda ilman syytä, sen että pelkään isääni silloin kun tuo on vihainen ja sen että emme saata nähdä, kun vain koulussa.
"Iskä on tuolla" sanon ja osoitan pojille autoa. Ivy nousee nopeasti penkistä ja halaa minua tiukasti, meinaan alkaa jo nyt itkemään, mutta ehkä säästän nuo kyyneleet kotiin asti. "Tuuks sä Ivy kyyis vai jääks sä keskustaa?" Kysyn tuolta. "Mun on ehkä paras kysyä äitiltä kyyti, koska en halua pahentaa asiaa". Ivy vastaa ja ymmärrän täysin. "Heippa" sanon ja lähden kävelemään kohti kuolemaani.
Astun valkean audin kyytiin. Olen valmis kuulemaan tuomioni jo nyt, olen itkun partaalla. Laitan turvavyön kiinni ja isä lähtee parkista. Ajamme Ivyn ja poikien ohi ja he huomaavat meidät. Isä on hiljaa, ei puhu sanaakaan. En jaksa koko matkaa istua paikallani, joten nyt kun olen varma ettei isä avaa suutaan, niin kaivan farkkutakkini taskusta puhelimeni ja menen snäppiin. Olen saanut jo Ivyltä snäppiä. "Onks isäs sanonu viel mitää?" Lukee snäpissä. Otan kuvan suoraan edestä päin ja vastaan "ei, tuppisuuna istuu, varmaa alottaa huutamisen heti pihaan päästyä" ja lähetän snäpin.

"Voitkos selittää meille miksi vitussa teillä on ollut neljä pyyhettä käytössä vaikka teitä on KAKSI???!" Isä huutaa. Voi vittu. "ööööö..." änkytän ja yritän keksiä tekosyytä. "ALA LAULAA!!" Isä huutaa vielä vähän kovempaa. "Siis mitä hittoo sä nyt raivoot jostai neljästä pyyhkeestä, onko se tappavaa???" Rohkenen kysymään tuolta, mutta kadun tuota saman tien nähdessäni isän silmissä raivon nousevan entisestään. "Ei se pelkästään pyyhkeisiin. Vaan siihen että täällä talossa on ollut kaksi muuta MINUN TIETÄMÄTTÄ!!" Tuo huutaa. "OLIKO NE NE KAKSI POIKAA SIELTÄ RANNALTA???!!" Tuo huutaa. En päätä vastata, yritän vain pitää kyyneleet kurissa ja esittää vahvempaa isän edessä."Tämä ei enää vetele näin!! Sinä olet vittu ollut jälki-istunnossa ja koko loman ajan täällä on ollut ties ketä varmaankin juomassa ja juhlassa!!" Isä huutaa entisestään. Nyt ei kannata edes kokeilla avata suutaan, koska isä suuttuisi vain enemmän. "Sinä olet seuraavat kaksi viikkoa kotiarestissa!! Sinulta lähtee kahdeksi viikoksi mopon avaimet ja sinä menet kouluun minun tai Sofian kyydillä ja koulusta kotiin samantien!! Eikä tänne myöskään tule ketään, edes Ivy!!" Isä huutaa. "Mene huoneeseesi!!" Tuo vielä sanoo ja lähtee ulos. Juoksen nopeasti portaat ylös huoneeseeni sulkien oven perässäni. En voi enää pidätellä kyyneleitäni,ne vain virtaavat samalla kun juosten hyppään sängylleni itkemään tyynyäni vasten. Tyhmä isä, aina se vaa huutaa mulle ja saa minut itkemään. Aina pitää pilata kaikki ilo. Kaivan puhelimeni taskusta ja päätän ilmoittaa Ivylle olevani kotiarestissa kaksi viikkoa, enkä saa nähdä Ivya, kun vain koulussa. Tyttö muuttuu heti surulliseksi tuon katsottuaan. Hänkin on juuri saapunut kotiin.

Kuulen kuinka joku avaa huoneeni oven ja Aslan juoksee huoneeseeni ja hyppää sängylleni, mutta päätän olla piittaamatta tuosta ja jatkan vain seinän tuijotusta peiton alla. Joku tulee viereeni sängylle istumaan ja silittelee minua. Se on Sofia. "Hei eve, oletko sä vielä vihainen?" Tuo kysyy varovasti rauhallisella äänellään. "En" vastaan. Ei, en ole vihainen, vaan surullinen, koska isä riisti minulta Ivyn kahdeksi viikoksi, enkä tiedä miten selviän ilman tulta edes yhden ainoan päivän. "Isäsi lähti käymään asioilla ja tulee vasta myöhään illalla kotiin. Niin entäs jos käytäisiin yhdessä kaupassa ja ostettaisiin jotain hyvää ja tehtäs yhessä ruoka?" Sofia ehdottaa. Nousen viimeinkin peiton alta istumaan ja katsomaan Sofiaa itkuisin silmin. Ripsivärini on levinnyt totaalisti kaikesta tuosta itkemisestä, Sofia pyyhkii niitä pois. "Mut entä isän antama aresti?" Kysyn. Sofian huulille nousee pieni hymy ja tuo melkein kuiskaa "ei kerrota isälle" tuo saa jopa minut hymyilemään itkun alta. Sofia nousee sängyltä "noh vaihahhan vaatteet ja tule sitten alakertaan niin lähdetään" tuo sanoo ja poistuu huoneesta. Nousen sängyltä kohti vaatekaappiani. Päädyn laittamaan vaalean siniset revityt farkut, valkean crop topin ja vihreän ohuen farkkutakin.

Ilta alkaa hämärtää. Olemme tehneet ja syöneet yhdessä Sofian kanssa ruuan ja keskustelleet lomasta luottamuksella ettei tuo kerro mitään isälle, koska isä suuttuisi entisestään. "Käytän Aslanin lenkillä" sanon ja nousen sohvalta huoneeseeni vaihtamaan vaatteita. Pääsyn laittamaan valkeat kollarit ja vihreän championin t-paidan. Hiukset laitan korkealle ponin hännälle.

"Aslan!" Huudan koiran nimeä ja tuo ilmestyy sekunnissa ovelle. Sujautan koiralle pannan kaulaan ja pantaan kiinnitän tuon ulkoilutus hihnan. Laitan valkeat niken lenkkarini jalkaan, korville laitan kuulokkeet ja matka on valmis alkamaan.
Olen kävellyt nyt noin 5kilometriä yhteen suuntaan, välillä myös juossut, Aslan tykkää pitkistä lenkeistä ja etenkin jos pääsee vähän juoksemaan. Kuulen tutun mopon ääniä kuulokkeideni läpi. Alexhan se tietenkin. En päätä piitata tuosta vain jatkaa lenkkiäni. "Eve!!" Kuulen tuon pojan huutavan. Otan kuulokkeet pois korvilta ja käännyn katsomaan tuota poikaa. "Minne matka" tuo kysyy saavutettuaan minut. "En tiiä, kuha käytän Aslanin lenkillä" vastaan tuolle. Poika virnistää jotenkin imelästi. Mitähän pirua? Olen juuri jatkamassa matkaani, kun tuo poika huuta perääni purren alahuultaan "näytät muuten vitun seksikkäältä kollareilla" voi jumalauta Alex. Alan hymyilemään ja pyöritän päätä kääntymättä ympäri. "Mä tiijän että hymyilet" poika huuta.

• • •

~jenna.mikaelaww~