edes ystäviä?

Lentävät taikinapullat

~Evelyn nk~
Katson ikkunasta ulos ohimeneviä tuttuja maisemia. Korviini soi tutun laulun lyriikat ja melodiat, mieleeni ei tosin tule kappaleen nimeä, taisi olla Frida, jos muistan oikein. Auto pysähtyy viimein koulun eteen. "Turvallista koulupäivää!" Sofia huikkaa vänkärin paikalta, kun Isi vuorostaan istuu hiljaa ratin takana. Sairaalasta päästyäni tuo oli huutoraivonnut minulle kysymyksiä ja kieltämänyt minua viettemästä sen pojan, Alexin siis, kanssa aikaa enää. Olin luvannut totella, vaikka en olisi varma. Ehkä kyllä pysyn tuosta kuumiksesta kaukana, koska olemme vain hyvänpäivän tuttuja, ja niitä hyviä päiviä oli todellakin vähän. Nousen autosta sulkien valkean mersun oven kiinni perässäni. Auto lähtee nopeasti pois parkista ja minä lähden marssimaan kohti koulunpihaa etsien katseellani Ivya, kunnes silmiini iskee tutun tytön hiuspehko. Tyttö huomaa myös minut ja lähtee hymyillen käppäilemään minua kohden. "Mikä tunti sul on nyt?" Ivy kysyy minulta tuttuun tapaan, vaikka tietää lukkarini paremmin kuin minä. Kohautan vain olkiani ja tuo kertoo olevan valinnaisaine kotitaloutta. Olemme samassa kotitalouden ryhmässä, joten meillä olisi yhteiset kolme ensimmäistä tuntia. Rakastan köksää vain sen takia, kun saan olla Even kanssa. Kaikeksi harmikseni siellä myös luokkalaiseni ja samaan aikaan exäni Nicolas. Nicoladta kutsutaa Nikeksi. Nikke harrastaa jääkiekkoa kaupunkimme jääkiekko joukkueessa ja ehkä sen takia olin joskus ollut hullun rakastunut tuohon poikaan. Olihan tuo edelleen hyvännäköinen puolipitkän blondin pehkonsa takia. Olin aina letittänyt tuon pehmeitä hiuksia. Olin ennen kuolannut pojan perään hullun lailla. Hän oli minua ainakin 15, jos ei jopa 20cm pidempi. Ivy ei koskaan ihan tajunnut miksi kuolasin tuon jätkän perään, hän on vain playboy, mutta minä näin tuossa pojassa muutakin kuin pelaajan maineen. Olin nähnyt hänessä nuoren rakastuneen pojan, tai olin vain itse ollut niin rakastunut, että tuon huulet olivat minulle kuin huumetta, johon olin koukussa. No kieltämättä kaipaan tuota pakkausta ehkä edelleen... Ei, eve ei, sinä lupasit, ei enää Nikkeä.

"Tänään te teette pullia ja mansikka tai mustikka rahkaa!!" nais opettaja hihkuu innoissaan pöytänsä toiselta puolen. Hänellä oli aina todella paljon energiaa, joka myös tarttui meihin. Istuimme Ivyn kanssa samassa pöydässä. Seuranamme tosin oli myös samassa pöytäryhmässä Nikke(...) ja Arthur, jota kutsuttiin Areksi. "jakakaa työnjako, niin että pöydistänne kaksi tekee yhdessä
rahkan ja toiset kaksi taas tekevät pullat" opettaja sanoo. Koko luokka nousee pöydistään kohti essuja. Kiedon essun ympärilleni ja pesen huolellisesti käteni. Olen sitonut hiukseni kahdelle hollantilaiselle letille, tai siis Ivy oli tehnyt ne ja minä olin tehnyt tuolle samanlaiset. Asetuimme työpisteemme ääreen ja odotimme poikia. "Mä ja Eve tehää ne pullat" Ivy sanoo, ennenkuin kukaan muista kerkeää sanomaan mitään. Selvä, eli minä ja Ivy teemme siis pullat, mukavaa. Etsin köksän kirjasta oikean sivun ja alan luettelemaan Ivylle aineksia, mitä sen pitää tuoda. Tuon lähdettyä hakemaan aineksia, alan etsimään sopivan kokoista kulhoa ja desimittoja, jotta pääsemme työhön. Tyttö tulee hetken kuluttua kaikkien tarvittavien aineiden kanssa luoksemme.Alamme tekemään yhdessä taikinaa. Kaadan jauhoja kulhoon, mutta jotenkin kumman syystä suurin osa pöllähtää päällemme ja luokassa leijuu valkeaa jauhoa. Minä ja Ivy yskimme molemmat jauhoa, jota meni nenäämme ja suuhun. Kaikki nauravat meille, etenkin opettaja.
Laitan taikinakulhomme päälle pyyhkeen, jotta tuo alkaisi kohoamaan. Sillä
välin kun taikinamme kohoaa, siivoamme kaikki tavarat paikoilleen. Olimme sopineet, että minä tiskaisin tänään. Kuikkaan poikien olkien välistä heidän mansikkarahkaansa. Nikke kääntää päänsä minua kohden. Se on todella lähellä omaani, siis todella lähellä. Saatoin punastua hieman, joten poistun nopeasti poikien luota takaisin Even luo.

Taikinamme on viimein kohonnut tarpeeksi, joten pääsemme pyörittelemään pullia. Otamme kerralla pieniä eriä taikinaa, jotta saisimme taikinaa enemmän.
Alan tiskaamaan astioita, kun Ivy vielä pyörittelee viimeisiä pullia. Nikke tuo minulle heidän likaisen kulhonsa ja jää viereeni seisomaan, ihan kiinni minuun. En tiedä pitäisikö minun liikkua hänestä vai pysyä tässä, vai pitäisikö minun katsoa tuota vai ei, sanoa tuolle jotain vai ei. Päätän vain pysyä paikallani, katsoa tiskejä ja olla ihan hiljaa, etten sano mitään tyhmää. Yhtäkkiä minua kohden lentää jotain takaraivoon "Ai vittu!!" karjaisen ja käännyn katsomaan heittäjää, Ivya. Tuon kasvoilla on ilkikurinen virne. Tyttö heitti minua taikina pullalla. Tyttö
lähtee juoksemaan luokassa minua karkuun minä taikina pullat käsissäni. Ivy vain nauraen juoksee minua karkuun ja voin vain kuvitella Niken huulilla sen suloisen hymynsä.

• • •

jenna.mikaelaww